Laskiaisena

8.2.2018

​Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: ”Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.” (Luuk. 18:31)

Oikea perustus Kristuksen kärsimisen ymmärtämiseen on oppia tuntemaan hänen kärsimistään sekä myös hänen alttiutensa ja halukkuutensa kärsiä. Joka tarkastelee hänen kärsimystään näkemättä hänen tahtoaan ja alttiuttaan kärsiä, hänen täytyy varmasti paljon enemmän kauhistua kuin iloita siitä. Mutta kun siinä nähdään hänen alttiutensa ja tahtonsa, silloin se antaa meille oikean lohdutuksen, luottamuksen ja rakkauden Kristukseen.

Juuri tätä halua kärsiä Kristus osoittaa tässäkin evankeliumissa ilmoittaessaan jo ennakolta, että hän on päättänyt mennä ylös Jerusalemiin antaakseen itsensä siellä ristiinnaulittavaksi. Aivan kuin hän sanoisi: ”Tarkatkaa minun sydäntäni. Minä teen sen alttiisti, vapaaehtoisesti ja mielelläni, ettette hämmästyisi ja kauhistuisi, kun pian saatte nähdä minun kärsimykseni ja teistä tuntuu kuin minä tekisin sen vastenmielisesti, pakosta, hylättynä ja juutalaisten väkivallan uhrina.”

Opetuslapset eivät kuitenkaan ymmärtäneet näitä sanoja. Tämä puhe oli heille salattu. Toisin sanoen järki, liha ja veri eivät voi ymmärtää, kun Raamattu puhuu Ihmisen Pojan ristiinnaulitsemisesta. Vielä vähemmän ymmärretään, että tämä on hänen oma tahtonsa ja että hän tekee sen mielellään. On suuri ja ihmeellinen asia, että Ihmisen Poika antautuu mielellään ristiinnaulittavaksi täyttääkseen Raamatun meidän hyväksemme. Salaisuus se on ja salaisuutena se pysyykin.

Martti Luther: Sana ja armo