Ansaitsematon armo

Minä kihlaan sinut itselleni uskollisuudella ja sinä olet tunteva Herran (Hoos. 2:20). Näillä profeetta Hoosean kirjasta löytyvillä sanoilla Herra lupaa kihlata morsiamensa. Tuon kihlauksen myötä Kristus täytti Jumalan vanhurskauden ja kärsi edestämme tuomion. Kihlajaislahjana Herra tarjoaa armon ja laupeuden, sillä Kristuksen toimittaessa tätä kallista kihlausta hänen sydämessään paloi sulhasen rakkaus morsiantaan kohtaan, kuten myös äidillinen armahtavaisuus. Sama rakkaus palaa hänen sydämessään yhä.

Jo pian syntymämme jälkeen hän riensi meitä syleilemään hellästi ja kihlaamaan itsellensä – kasteessa. Jumala on äärettömässä rakkaudessaan valinnut meidät lapsiksensa Poikansa kautta (Ef. 1:4–5). Mikään rakkaus ei ole tätä rakkautta vahvempi, kestävämpi tai pyhempi. Kristuksen rakkautta meihin ei kuolemakaan sammuta. Hän on yljistä uskollisin, rakastaen väsymättömästi morsiantaan. Tätä taivaallisen yljän uskollisuutta jo Daavid ylisti (Ps. 36:6; 108:5) ja tähän Herramme uskollisuuteen kaikki pyhät esi-isät luottivat ja sen vuoksi heidät luettiin vanhurskaiksi. 

Kirjoitettu on: "Vanhurskas elää uskostansa". Joka siis luottaa Herran uskollisuuteen ja pysyy uskossaan loppuun asti, hän elää iankaikkisesti, sillä Jumala ei koskaan luovu lupauksistansa. Joka luottaa Kristukseen, hän luottaa Jumalan omaan uskollisuuteen, sillä kaikki Jumalan lupaukset ovat niin ja aamen hänessä (2 Kor.1:20). Herramme ja ylkämme sanat ”minä kihlaan sinut itselleni uskossa” tarkoittavat siis ennen kaikkea hänen omaa uskollisuuttansa – että hänen sanansa pitävät. Hän ei riko kihlaustaan, hän ei milloinkaan luovu lupauksistaan, vaan ne pysyvät maailman loppuun saakka ja vielä iankaikkisuudessakin.

Meidän tulee luottaa ainoastaan Kristuksen uskolliseen armoon ja rakkauteen. Apostoli Paavali todistaa: te olette Kristuksen kadottaneet, jotka lain töillä tahdotte vanhurskaiksi tulla ja olette armosta luopuneet (Gal. 5:4). Herran sanat ”minä kihlaan sinun itselleni uskossa” todistavat siis ensinnäkin hänen uskollisuuttaan, joka itsellensä meidät kihlasi, mutta ne muistuttavat myöskin meitä, että me olemme "uskoon kihlatut". Hän on uskollinen ja pitää sanansa.

Herra julistaa meille uskollista rakkauttansa evankeliumin saarnan kautta. Siinä Pyhä Henki sytyttää sydämeemme uskon eli luottamuksen häneen, sillä joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä (1 Joh. 5:10). Kun pidämme Jumalan todistuksen vahvana ja luotamme siihen, niin Jumala painaa meihin sinettinsä, Pyhän Hengen pantin, jonka hän antaa uskovaistensa sydämiin (2. Kor. 1:21–22). Näin me siis tulemme evankeliumin kautta kihlatuiksi Kristuksen uskoon, ja tämän kihlauksen Jumala sitten vahvistaa uskovaisensa sydämessä Pyhän Hengen pantilla eli sinetillä.

Eero Pohjola