|
Ja hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin. Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen: "Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan - ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä - että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi". (Luuk. 2:33-35)
Hurskas ja jumalinen Simeon oli odottanut Israelin lohdutusta. Hän oli saanut nähdä Herran Voidellun ja ottaa Hänet syliinsä. Lupaus oli täyttynyt ja koitti kiitoksen aika.
Simeon kertoi Marialle, että tuo syntynyt Jumalan Poika tulee jakamaan kansan – Hän on toisille lankeemukseksi ja toisille nousemukseksi. Aivan kuten Nooan aikana sama vesi, joka kannatteli arkissa olijat pelastukseen, hukutti muut. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala sanoi sydämessään: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.”
Jos tunnemme itsessämme samoin kuin Jumala tunsi ihmisen, saamme ottaa vastaa Simeonin lailla Jeesus-lapsen nousemukseksi – syntiemme sovittajaksi.
”Jeesus, nimi verraton, olkoon tunnussananamme.
Ainut turvamme hän on, kun taas vuotta aloitamme.
Olkoon Herran omilla, Jeesus-nimi lippuna.
Pyhä nimi Jeesuksen soikoon seurakunnissamme.
Armon hyvä uutinen kaikukoon taas kirkossamme,
että saamme vapaina Herrassamme iloita.
Jeesus, kalliin veresi anna olla aarteenamme,
että lunastuksesi luottavasti omistamme.
Anna vuosi vuodelta meidän kasvaa armossa.”
(virsi 41:1-3)
Pekka Lahtinen
|