Sinun Kuninkaasi tulee

Käy kansa Herraasi vastaan,/ nyt kiiruhda riemuiten/ ja palmuista oksia taita/ ilosaatossa Kristuksen./ Jo katsele, tytär Siion, kirkkauttaan/ ja riemuitse/ ja kuuluta laupeuttaan. (vk.6:1)

Nämä virren sanat vievät meidän ajatuksemme adventin ajan ja joulun odotuksen tunnelmaan. Mutta onko tämä kaikki, alkava adventin aika ja tulevan joulun odotus, meille vain tunnelmaa? Käymmekö vastaanottamaan Herramme ja Vapahtajamme syntymäjuhlaa sisimmässämme oikealla tavalla? Onko meidän sydämemme mukana tässä kaikessa? Saako Kunnian Herra ja Joulun pieni Poikalapsi taas sijan meidän sydämessämme. Pyhässä kirjassa kirjoittaa evankelista Jeesuksen tulemisesta näin: Sanokaa tytär Siionille: ”Katso, sinun Kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena, istuen aasintamman päällä ja ikeenalaisen aasinvarsan päällä” (Matt.21:5).

Rovasti Laestadius kirjoittaa ensimmäisen adventtisunnuntain saarnassaan, että ”tytär Siion on kristillinen seurakunta eli katuvat ja uskovat, jotka odottavat ja toivovat, että Siionin Kuningas tulisi pian hallitsemaan valtakuntaansa ja lunastamaan vankeudesta tytär Siionin ja korottamaan hänet puolisokseen ja Israelin kuningattareksi”. Tytär Siion olemme siis me, sinä ja minä, jotka olemme kristillisessä seurakunnassa ja Jeesuksen opetuslapsina uskomassa ja kilvoittelemassa. Siis meille, sinulle ja minulle, sanotaan, että sinun Kunikaasi tulee! Hän tulee nöyränä, hiljaisena ja vaatimattomana. Mutta Hänellä, tuolla adventin Herralla ja Joulun lapsella, on kuitenkin kaikki voima ja valta. Hän tulee lunastamaan sinut ja minut. Hän tahtoo saada ja pitää asuinsijansa meidän sydämessämme. Ja sen meidän lunastuksemme Hän on jo tehnyt valmiiksi ihmeellisellä neitseellisellä syntymällään ja katkeralla ja kovalla kärsimisellään ja kuolemallaan. Tahdothan olla tämän Kuninkaan morsian. Tahdothan taas käydä uskossa, toivossa ja luottamuksessa viettämään adventtia, joulun odotusta ja Jeesuksen syntymäjuhlaa. Tahdothan oikealla tavalla sisimmässä uskoen, iloiten ja kiittäen käydä vastaanottamaan sinun Lunastajaasi, joka tulee nöyränä ja hiljaisena ratsastaen ikeen alaisella aasinvarsalla, jota vanhan aasinkin on seurattava mukana.

Avaja porttis, ovesi,/ valmista  hälle itsesi./ Sun lamppus olkoon palava/ ja valvo, Herraas odota./ Hän saapuu riemusaatossaan/ ja sinut kruunaa armollaan./ Nyt olkoon kiitos Jeesuksen,/ hän saapuu luokse syntisen. (vk. 2:4)

Kalervo Karevaara

(kirjoitus on julkaistu Terveisiä Tuomelankadulta 2/2013-lehtisessä)