Valvokaa

16.11.2017

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämä sunnuntai muistuttaa meitä hengellisestä valvomisesta ja Kristuksen paluun odottamisesta.

Siksi tänäänkin rukoilemme:

Vapahtajamme Jeesus Kristus, sinä joka olet tuomarimme sinä päivänä, jota ei tiedä kukaan muu kuin Isä. Suo etteivät elämämme huolet ja houkutukset saisi kietoa meitä. Auta meitä uskollisesti valvomaan, rukoilemaan ja kilvoittelemaan, niin että tulemuksesi päivänä saisimme riemuiten kuulla äänesi ja nousta sinua vastaanottamaan. Rohkaise sydämemme luottamaan lupaukseesi, ettei mikään voi erottaa meitä sinun rakkaudestasi. Aamen.

Kehotus valvomiseen tulee usein esille Raamattua lukiessamme. Jeesuksen omat sanat ja kehotukset opetuslapsilleen kuuluvat myös meille. Myös Apostolien teoissa ja Uuden testamentin kirjeissä sama kehotus toistuu. Minua puhuttelee erityisesti Kolossalaiskirjeen sana:

Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa. Kol.4:2

Elämän koettelemusten ja vaikeuksien keskellä unohdamme usein kiitoksen. Huolet ja murheet täyttävät mielemme, kiusaukset ja synnin voiman tunteminen kääntävät katseemme omaan itseemme, pois Vapahtajastamme ja hänen rakkaudestaan ja uskollisuudestaan. Saakoon tämä päivä herättää meitä kiitokseen ja rukoukseen, niin että saisimme uutta voimaa valvomiseen ja taisteluun syntiä vastaan.

Jumalan sana kehottaa meitä myös yhdessä valvomaan. On suuri Jumalan lahja, että saamme olla yhdessä käsi kädessä taistelemassa vihollisen voimaa vastaan. Sana kehottaa meitä pitämään huolta toisistamme ja myös varoittamaan huolimattomia, herättelemään väsyneitä ja lohduttamaan murheellisia.

Oikea valvominen ei ole kuitenkaan voimia kuluttavaa työtä, vaan turvallista uskoa ja luottamusta Jumalan johdatukseen. Tässä uskossa me odotamme tulevia aikoja kiittäen ja rukoillen.

Valvo vielä, kristitty,

valvo yksi hetki,

ehk´on kohta päätetty

koko ristin retki.

Miksi jäisit unehen,

Jeesus ompi meitä

saattamassa autuuteen,

ei hän laumaans´ heitä.

 

Aatu Laitinen 1885 (Hengellinen laulu 723)

 

Matti Ihalainen