Anteeksiantamus

Tämän sunnuntain kirkkovuoden aihe on anteeksisaaminen ja anteeksiantaminen. Anteeksisaaminen on koko uskonelämämme perusta. Onhan meillä jokaisella syntimme tuntevalla uskovalla täydellinen anteeksisaamisen armo Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen sovintokuolemassaan.

Tämä Jumalan Pojassaan antama lahja on täydellinen ja loputon. Siihen me syntiset saamme palata yhä uudestaan. Pyhä Raamattu vahvistaa, että Kristuksen kannettavana oli koko maailman synti Getsemanen puutarhassa. Sieltä ei silloin puuttunut yksikään synti, ei sinun eikä minun, ei kenenkään. Saamme nyt olla vapaita, armahdettuja syntisiä, ja jäädä Jumalan täydellisen anteeksiantamisen turviin. Saamme kääntää katseemme omasta syntisyydestämme ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen iloiten ja riemuiten autuaallisesta osastamme.

Jumalan täydellisen anteeksiantamuksen kokeminen synnyttää meissä rakkauden Taivaallista Isäämme ja Jeesusta kohtaan. Se sytyttää meissä myös halun täyttää pyhät käskyt, eli halun rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestämme ja lähimmäistä kuten itseämme.

Raamattu puhuu paljon enemmän anteeksisaamisesta ja -antamisesta kuin anteeksipyytämisestä. Meillä ihmisillä on kuitenkin usein valitettava tapa puhua anteeksipyytämisestä väärällä tavalla läheisillemme. Kuinka usein me vaadimmekaan ja odotammekaan ensin anteeksipyyntöä ennen kuin annamme anteeksi. Uskon meidän toimivan silloin väärin. Me vaadimme silloin läheiseltämme tekoa, anteeksipyytämistä, ja asetamme tämän teon ehdoksi anteeksiantamisellemme. Se ei ole Jumalan mielen mukaista. Muistelkaamme vaikka tuhlaajapoikaa, joka nöyränä lähestyi Isäänsä palatessaan kotiin. Isä Jumala ei kysynyt ”missä olet ollut?”, ”miksi teit niin?” tai vaatinut anteeksipyyntöä lapseltaan. Hän näki pojan sydämeen, armahti hänet, juoksi vastaan ja kietoi kätensä pojan ympärille. Meidän syntisten on vaikea turmeluksemme tähden kyetä samaan, mutta tuo vertaus opettaa meille ainoan oikean tavan anteeksiantamiseen.

Anteeksiantamisen halu on seuraus anteeksisaamisesta. Se on meille usein vaikeaa arjessa, emmekä täällä eläessämme koskaan tule tässä asiassa täydellisiksi syntiturmeluksemme vuoksi. Rukoilkaamme kuitenkin yhdessä Taivaan Isää, että voisimme aina kantaa anteeksiantavaa sydäntä koko maailmaa kohtaan. Meissä kaikissa asuu synti, mutta Jeesus sovitti kaiken. Yksikään meistä ei ole toistaan parempi ja yhdellekään meistä ei ole annettu valtaa tuomita toista. Tunnemme aina joskus katkeruuden lähimmäistämme kohtaan valtaavan sydämemme. Katsokaamme silloin uskon silmin Getsemaneen ja Golgatalle. Siellä näemme kuinka syntimme satuttavat Vapahtajaa, mutta hän valittamatta kestää kaiken. Armossaan hän lahjoittaa minulle ja sinulle täydellisen armahduksen eli täydellisen anteeksisaamisen. Tätä armahdusta ja ylösnoussutta Kristusta katsellessamme saamme voimaa rakastaa myös lähimmäistämme ja hyväksyä heidät sisariksemme ja veljiksemme, jotka ovat kanssamme samalla Taivaan tien matkalla.

Petri Honkala