Uskon perustus

3.11.2017

Uskon perustus on tänä sunnuntaina (22.sunnuntai helluntaista) kirkkovuoden teemana. Tämä pyhä omistetaan uskonpuhdistukselle ja sen tekstit liittyvät läheisesti uskonpuhdistuksen keskeiseen sisältöön.

Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus (1Kor 3:11). Paavali kirjoittaa Korinttilaiskirjeessä ainoasta perustuksesta, jonka varaan voimme uskomme ja pelastuksemme rakentaa. Yksinkertaisuudessaan se on Jeesus Kristus, hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa. Jeesuksen meille valmistamasta pelastuksesta meille todistaa Raamattu, Jumalan sana. ”Uskon perustus” sopiikin hyvin teemaksi uskonpuhdistuksen muistopäivänä. Liittyyhän se läheisesti molempiin uskonpuhdistuksen pääperiaatteisiin, joihin on perinteisesti tiivistetty uskonpuhdistuksen keskeisin sisältö.

”Raamattuperiaatteen” mukaan Raamattu on kristityn uskon ja elämän ylin ohje. Luther viittaakin muutamassa tekstissään Raamattuun ja Jumalan sanaan uskon perustuksena. Muun muassa loppiaisen evankeliumisaarnassaan Luther toteaa: ”Uskoon kuuluu ennen kaikkea Jumalan sana, joka on uskon perustus ja pohja”. Raamattu on kestävä perustus ihmisten ajatusten ja mielipiteiden vaihdellessa. Kaikki opit ja opetukset tuleekin jättää Raamatun arvioitaviksi.

”Uskonperiaatteen” mukaan ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Galatalaiskirjeen selityksessä Luther painottaa vahvasti uskoa Kristukseen ainoana oikeana pelastuksen perustana: ”Aikamme sofistit ovat opettaneet: on uskottava Kristukseen, usko on pelastuksen perustus; mutta usko ei vanhurskauta, ellei rakkaus anna sille muotoa. Tämä ei ole evankeliumin totuutta, vaan evankeliumiksi naamioitua teeskentelyä. Tosi evankeliumi on tätä: Teot tai rakkaus eivät ole uskon kaunistus eivätkä täydellistymä, vaan usko sinänsä on Jumalan lahja ja vaikutus ihmisen sydämessä. Usko tekee vanhurskaaksi, koska se ottaa omakseen itsensä Kristuksen, Vapahtajan. Ihmisen järki pitää kohteenaan lakia: tämän olen tehnyt ja tuon jättänyt tekemättä. Mutta kun usko on varsinaisessa tehtävässään, sen kohteena ei ole kerrassaan mitään muuta kuin Jeesus Kristus, Jumalan Poika, joka on annettu alttiiksi maailman syntien vuoksi. Se ei kiinnitä katsettaan rakkauteen eikä kysele: Mitä olen tehnyt? Mitä olen rikkonut? Mitä olen ansainnut? Se kysyy: Mitä Kristus on tehnyt? Mitä hän on ansainnut? Siihen evankeliumin totuus vastaa: hän lunasti sinut vapaaksi synnistä, perkeleestä ja iankaikkisesta kuolemasta. Usko siis tunnustaa todeksi, että sillä on tuossa henkilössä, Jeesuksessa Kristuksessa, syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä.”

Tänäänkin saamme jättää koko elämämme Jeesuksen ja hänen sovitustyönsä varaan. Se on kestävä perustus jota ei mikään voi murtaa. Se kestää elämässä ja kerran kuolemassa.

Lauri Halme