|
Raamatussa on pettämättömät lupaukset ja todistukset, että tulemme autuaiksi uskon kautta, jonka Jumalan suuressa armossaan lahjoittaa syntisiin sydämiimme. Jumala katsoo meidät vanhurskaiksi Kristuksen tähden.
Mutta Jumalan lupausta Abraham ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa antaen kunnian Jumalalle ja hän oli varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen Hän voi myös täyttää. Sen tähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi. Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin, vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. (Room 4:20-25) Raamatussa on pettämättömät lupaukset ja todistukset, että tulemme autuaiksi uskon kautta, jonka Jumalan suuressa armossaan lahjoittaa syntisiin sydämiimme. Jumala katsoo meidät vanhurskaiksi Kristuksen tähden. Uskon salaisuus on ihmeellinen asia, joka avautuu ihmiselle vain, kun Jumala Pyhän Henkensä kautta avaa ihmisen sydämen oven, joka on ollut epäuskon tähden lukittuna. Jeesuksen opetuslasten kohdalla oli samoin. Vaikka he olivat seuranneet Jeesusta kolme vuotta, heidän sydämensä ovet avautuivat vasta Kristuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen, kun Jeesus ilmestyi heille synnin, kuoleman ja perkeleen voittajana. Silloin heiltä loppui kaikki kuollut usko. Saatuaan Pyhän Hengen voiman he olivat valmiit lähtemään Herran työhön uskon voimalla. Näitä opetuslasten uuden syntymisen kokemuksia on jokainen kristitty saanut kokea, kun Jumala on johdattanut epäuskon tilasta armon valtakuntaan. Elävän uskon saaneen kristityn elämä on jatkuvaa kilvoittelua uskon tiellä. Armahdetuksi tuleminen ei ole poistanut meistä sisäistä syntiturmelusta, joka on vastahakoinen kaikille Pyhän Hengen johdatukselle. Uskovankin sydämessä käy taistelu uskon ja epäuskon vaikutuksien välillä. Synnin vaikutukset ja sielunvihollisen hallitsema maailma haastavat joka päivä kristityn uskonelämää. Usko tahtoo koettelemuksissa ja kiusauksissa vähetä ja epäusko hiipiä tilalle. Omavanhurskaus on kaikkein juonikkain vihollinen. Se kysyy, miten noin syntinen ihminen voi olla Jumalan lapsi. Mielellään se ottaisi meiltä uskon pois. Tai se tarjoaa autuuden perustaksi aivan muita asioita kuin uskoa Kristukseen. Kiusauksissa meidän tulee muistaa yllä oleva Roomalaiskirjeen kohta. Jumala katsoo vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen Kristuksen. Kertoessaan omasta uskon kilvoituksestaan uskonpuhdistaja Martti Luther kuvaa, kuinka vihollinen usein yrittää ottaa häneltä uskoa pois osoittamalla hänen syntejään, vikojaan ja laiminlyöntejään. Luther sanoo saatanalle, että olet oikeassa minun syntieni suhteen; juuri tuollainen kurja olen. Mutta entä sitten? Minullapa on Kristus, jonka Jumala antoi kuolla minun syntieni tähden. Jeesus on maksanut kaikki puolestani, mene kiusaamaan häntä! Näin mekin saamme sanoa. Vikamme tunnustavina mutta armahdettuina uskovina saamme käydä yhä uudestaan armoalttarin luo ja vaihtaa ristin juurella syntiä armoon. Saamme myös iloita Kristuksen ylösnousemuksen voimasta, joka tuo meille iankaikkisen elämän taivaassa. Aulis Ansaharju
|