Mikkelinä muistamme enkeleitä

Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo enkeleistä kysymyksen muodossa: Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä? (Hepr. 1:14)

Nimitys "enkeli" johtuu kreikan sanasta "angelos", sanansaattaja. Enkeli Gabriel toi Marialle sanan poikalapsen syntymästä, Luuk. 1:21-38. Enkeli päästi kahleissa viruvat apostolit vankilasta ja kehotti heitä jatkamaan julistustehtäväänsä, Apt. 5:19,20. Enkeli laskeutui Getsemaneen vahvistamaan tuskissaan rukoilevaa Jeesusta, Luuk. 22:43. Enkeli Mikael enkelijoukkoineen ryhtyi sotaan langenneita enkeleitä vastaan, voitti heidät, ja saatana, "veljiemme syyttäjä", pudotettiin taivaasta, Ilm. 12:7-9.

Tällaiset Jumalan luomat henget palvelevat meitä elämämme matkalla Jumalan yhteydessä. Enimmäkseen he pysyvät näkymättöminä, ikään kuin syrjässä. Tarpeen vaatiessa enkelit voivat näyttäytyä ihmishahmossa taivaallisen kirkkauden valaisemina. Meille ihmisille on annettu lähetystyö, todistus Jeesuksesta, vietäväksi kaikkeen maailmaan. Enkelit eivät toimita sitä tehtävää. He tukevat ja varjelevat "niitä, jotka saavat autuuden periä".

Me kumarramme, kunnioitamme ja rakastamme yksin Herraa, kaikkivaltiasta Jumalaa. Enkeleitä emme saa kumartaa, Ilm. 19:10, 22:9. Saamme kuitenkin kääntyä kiitollisina Jumalamme puoleen ja pyytää häntä lähettämään enkeleitä varjelemaan meitä. Olen toisinaan, lähtiessäni pimeänä vuodenaikana liikenteeseen, pyytänyt taivaalliselta Isältä: Anna enkeliesi karkottaa hirvet pois tieltä.

Armollaan Herra ennättää turvaksi omillensa,

ja enkelinsä lähettää heidän avuksensa.

Me saamme laulaa ilolla.

On enkeleitä suojana myös tänään matkallamme

VK 137:1

Matti Aaltonen