Jeesus, sairaiden parantaja

Yhteiskuntamme on sairastunut. Ensisijaisia huolen aiheita eivät ole taloudelliset asiat tai ilmastonmuutokset. Näitä paljon vakavampi asia on suomalaisten nopeat muutokset elämäntavoissa ja arvojen valinnoissa. Niiden vaikutukset eivät koske vain tätä lyhyttä maallista elämäämme, vaan ulottuvat ajan rajan toiselle puolelle ikuisuuteen.

Vuosisatoja voimavaroinamme ovat olleet kristillinen usko, avioliiton ja perheyhteyden vaaliminen, isänmaanrakkaus sekä luterilainen työmoraali. Näiden raskaissa koettelemuksissakin kestäneiden perusarvojen sijaan arvostetaan nyt epämääräistä ja kaiken hyväksyvää suvaitsevaisuutta, vapaita suhteita ja viihdeteollisuuden jumalien tarjoamia hetkellisiä elämyksiä. Median monet mahdollisuudet on valjastettu kannustamaan ihmisiä luopumaan Jumalan ikuisesta sanasta ja toteuttamaan omia mielihalujansa itsekkäiden vaatimustensa ja viettiensä ohjaamina. Monet asiat, joita ennen kristillisen uskomme mukaan sanottiin synneiksi ja paheiksi, ovat yhä useampien ihmisten mielissä hyväksyttäviä, vaikka näemme väkivallan ja turvattomuuden sekä perheiden pahoinvoinnin lisääntyvän.

Olemme ajautumassa uuspakanuuden tielle, kun ihmisten tekemät jumalat korvaavat monien elämässä kolmiyhteisen, elävän Jumalan. Suokoon Herramme, että saisimme kokea hengellisen herätyksen aikoja keskuudessamme. Tämä on myös kristittyjen yhteinen rukouksen aihe.

Kehotus parannukseen, jonka toivoisi kuuluvan nykyistä useammin myös kirkkojemme saarnatuoleista, ei lähde kiihkoilevasta tai farisealaisesta ajatuksesta, vaan Raamatun ikuisesta sanasta. Se on muuttumaton totuus ajasta toiseen riippumatta ihmismassojen näkemyksistä ja tulkinnoista.

’Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili’ (Hepr.4:12-13).

Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntiin langennutta ihmistä, minua ja sinua. Hän on lähettänyt Poikansa pelastamaan meitä syntiinlankeemuksen aiheuttamasta sairaudesta ikuiseen elämään. Jeesus on sanonut: ’Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä’ (Mark.2:17). Hänen kutsunsa ei tavoita omasta mielestään onnistuneiden fariseuksien sydämiä. Ei myöskään niitä, joille synti ei ole tullut hengelliseksi sairaudeksi. Näillä kummallakaan ei ole mitään pyydettävää Jeesukselta, vaan haluavat vastata itse tekemisistään Jumalan edessä. Vain syntinsä tunteva ja niitä murehtiva rikkinäinen ihminen tarvitsee Vapahtajaa ja pyytää armahdusta. Hän saa kokea Jumalan armoa ja rauhaa sydämessään, kun saa kuulla ja ottaa uskossa vastaan syntien anteeksisaamisen sanan Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Tämä kaikki annetaan meille lahjana, ilmaiseksi.

Elävään uskoon tullut kristitty tahtoo seurata Vapahtajansa viitoittamaa tietä tuntien pyhän Hengen tuomaa hengellistä iloa ja rauhaa. Armahdettuna syntisenä hän antaa kiitoksen Herralle ja lausuu  psalminkirjoittajan kanssa: ’Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu.’ Ei puutu viimeisen iltahuudonkaan kohdatessa.

Sakari Siltala