Kaita tie

​Tie on kaita, joka vie elämään (Matt. 7:14). Kaikkialla ollaan niin evankeliumia vastaan, etten tiedä, pitääkö minun sitä enää saarnata. Jos saarnataan kunniallisesta elämästä, maailma mielistyy siihen ja rakentaa siitä itselleen tikapuut taivaaseen. Jumala ei voi sitä sietää. Ei kelpaa rietas eikä kunniallinenkaan elämä. Mitä meidän siis on tehtävä?

Olisi parempi, että ne, jotka pitävät silmällä ainoastaan kunniallista elämää, olisivat porttoja ja roistoja ja makaisivat loassa. Kuitenkaan Jumala ei tahdo meidän viettävän huonoa elämää. Hän ei voi sellaista sietää, se on kirouksen alaista.

Jos taas vietät kaunista elämää, pyrit mielistymään siihen. Sitäkään Jumala ei voi sietää. Pidä siis varasi ja pysy keskitiellä: vaella hurskaasti ihmisten edessä, mutta älä kiinny siihen enempää kuin nukkumiseesi tai valvomiseesi. Mutta kuinka nyt käy? Jos näin saarnataan, kukaan ei taivu tekemään hyvää, ellei saarnata, ihmiset elävät säädyttömästi. Tällä tavoin Jumala kuitenkin hallitsee pyhiänsä. Vaikka oppi onkin puhdas, hän johdattaa niin ihmeellisesti heitä, ettemme tiedä, kuka on kristitty. Hänen tuomionsa ovat näet salassa. Näin hän tahtoo tehdä meistä tyhmiä, että vihdoinkin jättäisimme asiamme hänen haltuunsa. Mielelläni ottaisin opetuslapsia, jotka tietävät, mitä kristillinen elämä on, mutta missä heitä on? Muutamat tahtovat elää liian vapaasti, toiset olla liian pyhiä.

Martti Luther: Mannaa Jumalan lapsille, 16. huhtikuuta.