Kirkastussunnuntaina

L.L. Laestadiuksen saarnasta kirkastussunnuntaina vuonna 1848 Sillä me emme ole noudattaneet viekkaasti keksittyjä taruja tehdessämme teille tiettäväksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemista, vaan me olemme itse nähneet hänen suuren kunniansa. (2. Piet. 1:16)

Päivän epistolatekstissä apostoli Pietari tuo esiin niitä armonmerkkejä, joita hän oli nähnyt kirkastusvuorella. Hän vakuuttaa kristityille, joille hän kirjoittaa, ettei ole seurannut viekkaasti keksittyjä taruja, kun on puhunut heille Jeesuksen suuresta voimasta ja kunniasta. Hän on itse nähnyt ja tuntenut suuren autuuden, jonka Vapahtaja on luvannut kaikille uskoville.

Me kuulemme näistä Pietarin sanoista, että tämä ensimmäinen armonmerkki vahvisti hänen uskoaan, vaikka hän sen jälkeen sai tuntea monta sydämen muutosta ja langeta vielä suureen syntiin. Kuitenkaan hän ei voinut mitätöidä tätä armonmerkkiä, vaan se pysyi aina hänen mielessään. Sama kirkkaus vakuutti häntä tulevasta pelastuksesta. Hän vahvistui uskossa tämän armonmerkin tähden.

Samoin saattaa myös kristitty, joka on nähnyt jonkin armonmerkin, olla vakuuttunut siitä, ettei se autuus ole turha, minkä Jumalan sana lupaa uskoville. Maailman lapset eivät tätä ymmärrä eivätkä usko todeksi, vaan luulevat, että siihen on kätketty jokin petos. Pietarin mieleen oli tullut ajatus, mitä hyötyä hänelle on siitä, että hän on alkanut seurata Jeesusta. Monelle murheelliselle tulee mieleen sama ajatus: mitä hän viimein hyötyy kristillisyydestä, kun hän on hylännyt maailman huvit ja alkanut seurata Jeesuksen verisiä askeleita. Silloin Vapahtaja näkee tarpeelliseksi osoittaa Pietarille ja muille ailahteleville sekä epäileville ja ahdistuneille, jotka pelkäävät, etteivät he saa vaivastaan muuta kuin surua ja mielipahaa, että heidän kristillisyyden tähden kärsimänsä vaiva ei ole turha, jos he vain kilvoittelevat kalleimmassa uskossaan loppuun asti. Jeesus osoittaa heille merkin kirkkaudestaan, jotta he tietäisivät, miten suuri palkka heitä odottaa, jos he vain ovat kestäviä ja kilvoittelevat loppuun asti.

Tämä ensimmäinen armonmerkki näytettiin ainoastaan Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle. Minkä tähden muut opetuslapset eivät saaneet nähdä Vapahtajan kirkkautta? Olivatko he suurempia syntisiä kuin Pietari, Jaakob ja Johannes, vai olivatko he sellaisessa tilassa, ettei heille sopinut vielä näyttää sellaista suurta kirkkautta? Emme voi ymmärtää, minkä tähden tämä ensimmäinen armonmerkki näytettiin ainoastaan kolmelle opetuslapselle eikä muille. Mutta voimme arvata kaikkien niiden asioiden perusteella, jotka tapahtuivat myöhemmin, etteivät he olleet silloin muita opetuslapsia parempia. Pietari kyllä luuli olevansa paras kaikista opetuslapsista. Kuitenkin hän joutui suurimpaan lankeemukseen, kun kielsi Vapahtajan.

Kun Vapahtaja oli Getsemanessa kärsimässä tuskaa ja vaivaa meidän syntiemme tähden, hän otti taas nämä kolme opetuslasta erilleen. Hän käski näiden valvoa ja rukoilla kanssaan, etteivät joutuisi kiusaukseen. Mutta eivät hekään jaksaneet valvoa. Synnin uni painoi heidän silmiään niin, etteivät he jaksaneet katsoa, kuinka veripisarat putosivat maahan Jeesuksen kasvoilta. Näistä tapauksista voidaan päätellä, etteivät nämä kolme olleet muita opetuslapsia parempia, vaikka heille näytettiinkin ensimmäiset armonmerkit. Kuitenkin he olivat Jeesuksen kunnian ja tuskan näkijät. He saattoivat todistaa muille opetuslapsille nähneensä nämä armonmerkit.

Kaikki opetuslapset kuulevat nyt, ettei Vapahtajan kunnia ole turha; ei myöskään se autuus, jonka hän on luvannut niille, jotka seuraavat hänen verisiä askeleitaan Getsemanesta Golgatalle. Aamen.