Rukous ja usko

Rukous ja usko kulkevat joka päivä mukanamme kristityn elämässä. Rukouksessa saamme kertoa kaikki huolemme Jumalalle, mutta sen todellisena aiheena on usko, jolla voimme ottaa vastaan Jumalan tarjoaman armon Jeesuksessa Kristuksessa. Kiittäminen tekee rukouksesta rohkean ja samalla iloisen, kun siinä saa ylistää Jumalaa hänen johdatuksestaan ja rukousvastauksistaan.

Usko on suostuminen Jumalan lupauksiin ja vakuutus siitä, että ne ovat totiset. Heikollakin hetkellä se tarttuu Jeesuksen varmaan sanaan: ”Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta.”

Tutussa synnintunnustusrukouksessa viittaamme Raamatun henkilöihin ja pyydämme Jeesuksen nimessä kolmea asiaa: ”Anna minulle pyhä armosi, että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni, niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi taivaassa iankaikkisesti.” Tätä kaikkea pyydämme, että voisimme olla kestäviä kilvoituksessamme ja suunnata katseemme omasta sydämestämme uskomme alkajaan ja täyttäjään Jeesukseen Kristukseen.

Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa kiirastorstaiyönä. Hänen täytyi itkeä katkerasti syntejään, ennen kuin sai kohdata Jeesuksen hengellisenä Vapahtajanaan, rauhan ja ilon tuojana. Helluntaina hän saarnasi pyhän Hengen vaikutuksesta parannusta ja noin kolme tuhatta ihmistä sai silloin uskon sydämeensä. Kristittyinä me tarvitsemme joka päivä syntien anteeksisaamisen armoa. Katekismus opettaa meitä jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta upottamaan ja kuolettamaan lihaamme, että uusi eli sisäinen ihmisemme voisi nousta ylös pyhyydessä, vanhurskaudessa ja puhtaudessa. Kiitämme Jumalaa siitä ihmeellisestä elämän veden virrasta, jonka enkeli näytti Ilmestyskirjan mukaan kumpuavan kristallinkirkkaana Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Jeesuksen veri puhdistaa joka hetki Jumalan lasten sydämet kaikesta lihan saastaisuudesta palvelemaan elävää Jumalaa.

Syntinen nainen oli saanut paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon, kuten Jeesus todisti hänestä. Tämän naisen elämässä elävä usko oli muuttunut rakkauden teoiksi. Rukoilemme sitä, että meidänkin uskomme osoittaisi elävyytensä rakkauden tekoina lähimmäisiämme kohtaan. Emme tule kristityiksi tekojemme kautta, mutta elävä kristitty haluaa vapaaehtoisesti tehdä rakkauden tekoja laskematta niitä vähimmässäkään määrin ansiokseen tai edes muistamatta niitä. Ei ollut sattumaa, että ylösnousemisensa jälkeen Jeesus ilmestyi elävänä ensimmäisenä Magdalan Marialle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä. Ikävöivä Maria oli murheissaan eikä aluksi tuntenut Jeesusta, mutta hänen puhuteltua Mariaa omalla nimellään, hän tunnisti Jeesuksen hyvän Paimenen äänestä. Tänäänkin Jeesus kulkee syntisten ihmisten keskuudessa ja puhuttelee meitä rakkauden äänellään omalla nimellämme.

Katuvainen ryöväri tunnusti syyllisyytensä eikä peitellyt vikojaan. Hänen pyyntönsä oli lyhyt: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Hänelle Jeesus lausui ihanat ja vakuuttavat sanat: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” Hänen uskon kilvoituksensa aika ei ollut pitkä, mutta hän sai täydellisen armopalkan Isän luona taivaassa. Tänäänkin Jeesuksen ryövärille lausumat sanat ovat totta jokaiselle, joka kääntyy syntisenä Jeesuksen, Armahtajamme puoleen ja pyytää hänen apuaan. Jeesus tahtoo osoittaa rakkauttaan ja antaa meidän jo täällä armon taivaassa, Jumalan seurakunnassa, katsella hänen laupiaita kasvojaan evankeliumin lupauksissa. Kerran, kun matkamme päättyy, saamme nähdä hänet kasvoista kasvoihin. Tätä näkyä ovat monet rakkaat matkaystävämme, jotka viime kuukausienkin aikana ovat siirtyneet ajasta iäisyyteen, päässeet jo kokemaan. Mekin, joilla matka on vielä kesken, tähyilemme sinne hetkittäin ja rukoilemme uskossa, että saamme kerran olla kiittävässä seurakunnassa ja sanoa: ”Herra Jeesus, ole kiitetty!”

Sakari Siltala