Marian usko

23.3.2017

Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi” (Luuk. 1:28). Näillä sanoilla enkeli Gabriel tervehti Mariaa.

Näillä sanoilla mekin voisimme tervehtiä toisiamme. Olemmehan me armoitettuja ja toivomme sekä uskomme Herran olevan kanssamme. Tässä Marian ilmestyspäivän evankeliumitekstissä meille kerrotaan, kuinka Jumala enkelinsä kautta ilmoittaa Marialle tämän tehtävästä Jumalan Pojan Jeesuksen äitinä ja miten Maria sen uskolla ottaa vastaan.

Älä pelkää, Maria: sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua olemaan.” (Luuk. 1:28).

Tässä Marialle ilmoitettiin asia, jonka uskomisessa hän ei voinut tukeutua omiin eikä muidenkaan uskovaisten kokemuksiin. Koko luomakunnassa ei ollut siihen mennessä sen kaltaista tapahtunut, että neitsyt synnyttäisi lapsen. Syntyvä lapsi ei tulisi olemaan mikä tahansa lapsi, vaan kuten enkeli hänelle ilmoitti, Korkeimman poika, Jaakobin huoneen kuningas.

Tässä on alhaiselle palvelijalle annettu suuri uskonkoettelemus: miten neitsyt, joka miehestä ei mitään tiedä, synnyttäisi lapsen? Tämä on tarkoitettu meille opiksi, millainen on oikea usko, joka tukeutuu vain Jumalan sanaan, vaikka se olisi ristiriidassa inhimillisen ymmärryksen kanssa.

Enkeli tahtoi vielä vahvistaa Marian uskoa sanoessaan: ”Ja katso, sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi; sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” (Luuk. 1:36).

Voimme huomata Marian vastauksesta, että hän uskoi mitä enkeli hänelle kertoi: ”Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.” (Luuk. 1:38).

Meille kristityille annetaan Raamatussa useissa kohdissa uskonvahvistusta siihen, että kurja syntinen on perivä taivaan valtakunnan uskomalla omalle kohdalleen Kristuksen sovitustyön. Sen uskominen ei kuitenkaan aina ole helppoa, varsinkin kun sielunvihollinen käskee katsomaan omaan pahaan sydämeen eikä luottamaan Jumalan lupauksiin.

Mutta kun vain pitäydymme sanassa ja uskomme, voi joskus sielumme kiittää armosta Marian kiitosvirren sanoin: ”Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani.” (Luuk. 1:46-47).

Tarmo Toivonen