Palmusunnuntaina
6.4.2017
Palmusunnuntai on viimeinen sunnuntai ennen kristikunnan suurta juhlaa pääsiäistä. Vapahtaja on lähtenyt kulkemaan viimeistä matkaansa kohti Jerusalemia, missä hänet tuomitaan. Tuntuu äärettömän epäoikeudenmukaiselta, että viaton Jumalan poika tuomitaan kuolemaan. Ellei näin olisi tapahtunut, et sinä enkä minä olisi pelastunut. Näin suuri uhri on kuitenkin meidän edestämme annettu. Emme pysty sitä käsittämään, mutta saamme sen uskoa jokainen omalle kohdallemme. Matkalla Jerusalemiin, Vapahtaja pysähtyi hänelle tuttuun ja rakkaaseen Martan, Marian ja Lasaruksen kotiin. Hän oli vieraillut ja levähtänyt siellä usein. Maria voiteli hänen jalkansa hyväntuoksuisella voiteella ja kuivasi ne hiuksillaan. Voi kunpa mekin saisimme kokea samaa. Me emme pääse voitelemaan henkilökohtaisesti Vapahtajan jalkoja, emmekä kuulla hänen puhettaan, mutta kun luemme pyhää sanaa, saamme tuntea Vapahtajan läheisyyttä. Saamme omissa sydämissämme tuntea hänen hellyyttään ja rakkauttaan meitä syntisiä kohtaan. Vaan sillä tiellä elämänsä on Jeesus meille antanut ja uhrillansa, ristillänsä myös meille portin aukaissut elämään uuteen, vaikeimpaan: ei vaatimaan vaan antamaan. (Virsi 55:3) Hannu Vuorinen |