Etsikkoaikoja

“Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä.” (Room. 3:23-25)

Jumala etsii meitä eksyneitä sanallaan, sana näyttää meidät syntisiksi, olemme ilman sanaa vailla Jumalan viisautta, vanhurskautta, pyhitystä ja lunastusta, vailla yhteyttä Jumalaan, omilla teillämme, luotamme itseemme ja omiin valintoihimme. Emme luota Jumalan siunaukseen vaan elämme ahneudessa ja monenlaisten himojen ja halujen vieminä, luulemme näistä löytävämme onnen ja elämän. On suurta Jumalan armoa, että tunnemme langenneen tilamme.

Virsi 646:2

Hätämme sinä tunsit, tuomitun tilamme,
ja päälles otit synnit, ne kärsit tähtemme.

”Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.”

(2. Kor. 4:3-4)

Meidät on luotu Jumalan kuviksi, mutta syntiinlankeemuksessa tämä kuva särkyi, siksi Jeesus toteutti Jumalan tahdon meidän edestämme. Jeesus on Jumalan kuva, vain Kristuksessa ja hänen yhteydessään on elämä. Se on Jumalalle kelpaavaa elämää, armosta elämistä, syntien anteeksi antamuksessa, uskossa ja luottamuksessa, lähimmäistä palvellen. Älkäämme kysykö tältä langenneelta luonnolta ohjeita, miten elämme, vaan etsikäämme ja luottakaamme aina ja ainoastaan Jumalan sanaan. 

“Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne.”  (Hepr. 3:15)

”Sillä Jumala, joka sanoi: “Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.” (2. Kor. 4:6)

Atso Santanen