Kadonnut ja jälleen löytynyt

Jeesuksen kertoma tuhlaajapojan vertaus (Luuk. 15:11-32) kertoo Taivaallisen Isän yli ymmärryksen käyvästä rakkaudesta nuorinta lastaan, syntiinlangennutta ihmistä kohtaan. Se kertoo siitä, kuinka Isä odottaa ja rakkaudella ottaa lastaan jokaisen, joka on tullut tuntemaan syntinsä ja tahtoo katuvana tulla takaisin Isän kotiin.

Osa kristityistä voi oman elämänsä kokemustensa kautta samaistua hyvinkin selvästi vertauksen nuoremman pojan polkuun. Silti aivan jokainen ihminen on syntiinlankeemuksen tähden tämän kaltainen: luonnostamme rikomme Taivaallisen Isän tahdon, tahdomme pois hänen yhteydestään ja haluamme tehdä oman itsekkään luontomme halujen mukaan, olla oma jumalamme. Jumala kuitenkin kutsuu kaikkia takaisin yhteyteensä Sanansa ja Pyhän Henkensä kautta. Hän kutsuu luokseen yhtä lailla myös vanhemman veljen kaltaisia, sellaisia, jotka omalla työllään raataen haluavat ansaita perintöosansa taivaassa. Johtakoon Jumalan Pyhä Henki kaikkia tätäkin syntiä sairastavaa huomaamaan, että se on iloton ja mahdoton tehtävä, sillä syntinen ei voi itse itseänsä parantaa. Ja huomaamaan, että kaikki on jo valmiina, Karitsa on jo teurastettu ja maksu on suoritettu!

Ehkä nytkin joku tuhlaajapoika tai -tyttö on tämän Jeesuksen vertauksen johdolla löytänyt itsensä syntisen paikalta. Isä kutsuu sinua yhteyteensä ja riemuiten juoksee vastaan jo kaukaa. Kun on vain huokaus Isän kotiin, hän pukee päällesi Kristuksen vanhurskauden vaatteen, antaa sormuksen käteesi eli Pyhän Hengen sinetin sen merkiksi, että olet Hänen lapsensa ja perillisensä. Hän osoittaa sinulle rakkautensa niin, että on antanut teurastaa korvaamattoman kalliin ja täydellisen syöttövasikan, Poikansa Jeesuksen Kristuksen, sinun syntiesi täydelliseksi maksuksi. Ja niin on oleva suuri ilo Taivaassa jokaisesta syntisestä, joka itsensä parantaa eli kuulee Isän kutsua ja kääntyy takaisin ja ottaa syntisenä armosta vastaan Jeesuksen ansiot omakseen. Aamen.

Sami Kantoluoto