Jouluevankeliumi Johanneksen mukaan

22.12.2018

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki oli saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.  Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei ole sitä käsittänyt.

    Oli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan. 

    Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä, eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

     Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme ja me katselimme hänen kirkkauttansa, sen kaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh 1:1-14)

Johannes ei kerro Luukkaan tapaan yksityiskohtia Jeesuksen syntymisestä Betlehemin talliin, vaan aloittaa jouluevankeliuminsa aivan alusta, ajasta ennen maailman luomista, jolloin Jumalan lisäksi ei ollut mitään. Sanallaan Jumala loi kaiken, mitä maailmassa on. Isä ja Poika olivat jo silloin yksi. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen elämään onnellista elämää Jumalan yhteydessä. Mutta ihminen lankesi paholaisen houkuttelemana syntiin ja joutui eroon Jumalasta synnin ja kuoleman pimeyteen. Suuresta rakkaudesta nuorinta lastaan kohtaan Jumala jo silloin antoi lupauksen siitä valkeudesta, joka kerran tulisi maailmaan. Vaimon siemen olisi rikki polkeva käärmeen pään. Jumala on aina uskollinen lupauksilleen.

Kun Jumalan aika sitten tuli, Hän lähetti ensin Johannes Kastajan, vanhan testamentin viimeisen profeetan,  valmistamaan Sanalle tietä, saarnaamaan parannusta ja todistamaan siitä valkeudesta, joka oli koittava maailmaan. Johanneksen jälkeen tuli Jumalan Karitsa, joka täydellisenä veriuhrina sovitti Jumalan vihan, mursi synnin ja kuoleman vallan ja ansaitsi langenneelle ihmiselle syntien anteeksiantamuksen uskolla omistettavaksi ja iankaikkisen elämän Jumalan luona paratiisissa.

Samalla tavalla Jumala toimii tänäkin päivänä. Hän antaa julistaa parannusta pimeydessä vaeltaville. Hän haluaa valmistaa ihmissydämiä ottamaan vastaan Sanan, suurimman lahjan, mitä ihminen voi koskaan saada. Kun ihmiselle tulee murhe syntisyydestään ja katumus erehdyksistään, hänelle kirkastetaan Jumalan pojan valkeutta, hänen täydellistä sovintotyötään Getsemanessa ja Golgatan ristillä. Kun ihminen saa uskolla ottaa evankeliumin sanan omaan sydämeensä, Sana tulee hänen sydämeensä asumaan. Hän saa uskoa kaikki syntinsä anteeksi Jeesuksen, joulun lapsen, nimessä ja sovintoveressä. Silloin hän on syntynyt Jumalan lapseksi verestä, ei lihan eikä miehen tahdosta. Sulasta armosta, ei omista ansioistaan.

Vaikka on paljon niitä, jotka eivät ota Jumalan Poikaa vastaan, uskova saa ammentaa voimaa tästä samasta armon lähteestä koko elämänsä ajan ja joka hetki. Uskossa kilvoitteleva tuntee omat uskon voimansa usein heikoiksi kiusausten ja koetusten keskellä. Hänen tarvitsee yhä uudelleen päästä katsomaan Jeesus-lapsen kirkkautta. Se on sellaista kirkkautta, joka ainokaisella pojalla on Isältä. Joulun lapsi on täynnä armoa ja totuutta.

Aulis Ansaharju