Kristuksen kärsimyksen tutkiskelemisesta

Pyhä Pietari pelästytti juutalaisia (Ap. t. 2.) kuin salaman iskulla, kun hän sanoi heille kaikille yhteisesti: "Te olette hänet ristiin naulinneet."

Niin sinunkin pitää tuntea sydämessäsi muistellessasi Kristuksen kärsimystä. Sinun pitää ymmärtää, että  nuo pahantekijät, juutalaiset ristiinnaulitsijat ovat samalla olleet sinun syntiesi palvelijoita ja että itse asiassa sinä olet synneilläsi surmannut ja ristiinnaulinnut Jumalan Pojan. Sinun pitää syvästi mielessäsi kuvitella, lainkaan epäilemättä, että juuri sinä tuotat kärsimystä Kristukselle.  Kun näet Kristuksen naulojen tunkevan hänen käsiensä lävitse, niin usko varmasti, että se on sinun työtäsi; kun näet hänen orjantappurakruununsa, niin usko, että siinä ovat sinun pahat ajatuksesi.  Tämä Kristuksen kärsimyksen oikea tutkistelu ei lähde itsestäsi, vain Jumalan armolla ja Pyhän Hengen johdatuksella voit oikealla tavalla tehdä ja ymmärtää sen.

Kristuksen kärsimisen luontainen seuraus ja vaikutus on, että se tekee hänet ihmisten kaltaiseksi, niin että samalla tavalla kuin meidän syntimme ovat surkeasti raadelleet Kristuksen ruumista ja sielua, täytyy meidänkin hänen jäljissään tulla omissatunnoissamme syntiemme raatelemiksi. Tämä ei tapahdu monin sanoin, vaan se tapahtuu omissa syvissä ajatuksissamme ja syntiemme syvässä tuntemisessa ja suurina pitämisessä.

Hengellisesti olemme tähän asti viipyneet kärsimysviikossa ja viettäneet pitkääperjantaita. Nyt saamme kohdata pääsiäispäivän ja Kristuksen ylösnousemuksen. Kun ihminen on tullut syntiensä tuntoon ja on pelästynyt omaa tilaansa, on pidettävä huoli siitä, ettei synti jää omaantuntoon, koska siitä tulisi pelkkää epätoivoa. Vaan niin kuin synti on Kristuksesta vuotanut ja tullut tunnollemme ja tunnetuksi, niin se on jälleen pantava hänen päälleen ja päästettävä omatunto vapaaksi. Siksi pidä aina varasi, ettet tee niin kuin ne nurjat ihmiset, jotka sydämessään synneillänsä purevat ja kaluavat itseään ja juoksevat sinne tänne tehdäkseen hyviä tekoja tai sovittaakseen tai hankkiakseen synninpäästön, jotta pääsisivät eroon synnistä.

Heität syntisi luotasi Kristuksen kannettavaksi silloin, kun uskot lujasti, että hänen haavansa ja kärsimisensä ovat sinun syntisi ja että hän kantaa ja maksaa ne, niin kuin sanoo Jesaja  (Jes. 53): "Jumala heitti kaikki meidän syntimme hänen päällensä" ja Pyhä Pietari: "Hän kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuuhun" ja Pyhä Paavali: "Jumala on tehnyt hänet meidän edestämme synniksi, jotta me hänessä tulisimme vanhurskaiksi." Näihin sanoihin sinun tulisi turvata sitäkin enemmän, mitä kovemmin omatuntosi syyttää sinua. Sillä jos et niin tee, vaan rohkenet tyynnyttää itseäsi katumuksellasi ja sovittamisellasi, et pääse koskaan rauhaan ja sinun täytyy lopulta kuitenkin joutua epätoivoon. Sillä jos me käsittelemme syntejämme omassatunnossamme ja pidätämme ne itsellämme ja tarkastelemme niitä sydämessämme, niin ne ovat meitä paljon väkevämmät ja elävät iankaikkisesti. Mutta jos näemme, että syntimme ovat Kristuksen kannettavina ja näemme ja rohkeasti uskomme hänen voittavan ne ylösnousemuksensa kautta, niin ne ovat kuolleet ja hävitetyt. Onhan niin, Kristuksen päälle synnit eivät voineet jäädä, koska hänen ylösnousemuksensa on ne niellyt etkä sinä nyt näe hänessä mitään haavoja tai kipua eli toisin sanoen mitään synnin merkkiä. Siksi Pyhä Paavali sanoo, että Kristus on syntiemme tähden kuollut ja ylösnoussut meidän vanhurskauttamiseksemme: kärsimisessään hän tekee syntimme meille tunnetuksi ja sen niin surmaa, mutta ylösnousemuksellaan hän tekee meidät vanhurskaiksi ja päästää kaikista synneistä, kun vain tämän uskomme.

Kun sydämesi näin on vahvistunut Kristuksessa ja sinusta nyt on tullut synnin vihollinen rakkaudesta eikä vaivan pelosta, niin Kristuksen kärsiminen on oleva tästä lähtien myös koko elämäsi esikuvana ja saat sitä nyt toisella tavalla tutkistella. Tähän asti olemme tarkastelleet Kristuksen sovitustyötä, joka vaikuttaa meissä, ja me kärsimme. Nyt tutkistelemme seuraavasti sitä niin, että myös itse toimimme: 

Jos sinua raskauttaa tuskan päivä tai sairaus, niin ajattele, kuinka vähäistä se on verrattuna Kristuksen orjantappurakruunuun ja nauloihin.

Jos sinun on tehtävä tai jätettävä tekemättä sellaista, joka sinulle on vastenmielistä, niin ajattele, kuinka Kristusta viedään sidottuna ja vangittuna sinne tänne.

Jos ylpeys käy kimppuusi, niin huomaa, kuinka Herraasi pahantekijöitten rinnalla pilkataan ja ylenkatsotaan.

Jos sinut valtaa saastaisuus ja himo, niin ajattele, kuinka katkerasti Kristuksen arkaa lihaa ruoskittiin, pistettiin nauloin ja lyötiin perin juurin.

Jos kimppuusi käy viha ja kateus, tai jos haluat kostaa, niin ajattele, kuinka Kristus rukoili monin kyynelin ja huudoin sinun ja kaikkien vihamiestensä puolesta, vaikka olisi ollut oikeudenmukaisempaa kostaa.

Jos sinua murehduttaa suru tai mikä tahansa ruumiin tai sielun vastoinkäyminen, niin vahvista sydämesi ja sano: Voi, miksi en kärsisi edes vähäistä murhetta, kun Herrani tuskassa ja murheessa hikoili verta yrttitarhassa. Laiska, häpeällinen olisi se palvelija, joka tahtoisi lojua vuoteella, kun hänen Herransa täytyy kamppailla kuoleman hädässä.

Näin me voimme saada Kristukselta voimaa ja lohdutusta kaikkia paheita ja rikoksia vastaan. Tämä on Kristuksen kärsimisen oikeaa tutkistelemista, koska se on hänen kärsimisensä hedelmää. Ne ovat oikeita kristityitä, jotka ottavat Kristuksen ja nimenomaan jokapäiväiseen elämäänsä. Pyhä Paavalikin sanoo: "Ne, jotka ovat Kristuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa kaikkine himoineen." Sillä Kristuksen kärsimistä ei ole käsiteltävä sanoilla eikä näennäisesti, vaan elämällä ja totisesti. Näin kehottaa meitä Pyhä Paavali: "Ajatelkaa häntä, joka on pahoilta ihmisiltä kärsinyt sellaista vastustusta, jotta vahvistuisitte eikä mielenne masentuisi." Ja Pyhä Pietari sanoo: "Niin kuin Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin varustakaa ja vahvistakaa itseänne tätä ajatellen."

Referoitu Lutherin saarnasta Kristuksen kärsimyksen tutkistelemisesta. Valitut teokset 1, s. 523-529