Sana tuli lihaksi

25.12.2022

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.

Hän oli alussa Jumalan tykönä. 

Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. 

Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. 

Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. 

Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. 

Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. 

Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan. 

Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. 

Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. 

Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. 

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. 

Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. 

Joh. 1:1-14 

Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, että Jeesus oli olemassa jo silloin, kun maailmaa luotiin. Ja oikeastaan kaikki mikä on luotu, on luotu Hänen kauttaan. Kun ensimmäiset ihmiset lankesivat syntiin, joutui Jumala karkottamaan heidät paratiisista. Jumala kuitenkin antoi meille lupauksen Jeesuksesta, joka olisi kerran sovittava maailman synnin. Ja niin n. 4000 vuotta myöhemmin tuo lupaus toteutui ja silloin Sana tuli lihaksi, Jeesus siis tuli ihmiseksi. Jeesus on tuo Sana, josta evankelista puhuu. 

Jeesus on myös valkeus, josta Johannes tuli todistamaan. Tuo valkeus, joka on Sanassa, valaisee jokaisen ihmisen. Mikään ei ole salattua kaikkivaltiaan Jumalan edessä ja Jeesus näkee meidänkin sydämiimme. 

Jeesus on kuitenkin valkeus, myös siinä mielessä, että Hän on pimeyden vallan voittaja. Hän on sovittanut meidän syntimme, eikä Jumala tahdo niitä enää muistaa. 

Jeesuksen syntymäjuhlana, me saamme muistella sitä päivää, jona Sana tuli ihmiseksi, sitä päivää, kun tuo Jumalan lupaus vaimon siemenestä sai täyttyä. Silloin me saamme muistaa myös sitä, että Vapahtaja on kerran syntynyt minunkin sydämeeni ja että Hän tahtoisi siellä asua ja hallita. Saakoon tuo sielujemme kallis vieras säilyä meidän sydämissämme hänen tulemisensa päivään asti, niin että me silloin saisimme kuulla nämä Vapahtajan ihanat sanat: tulkaa minun Isäni siunatut. 

Jo lakkaa, sielu murheestas. Iloiten vastaan riennä. Nyt tullut on lunastajas, hän lasna syntyi piennä. Hän tänä yönä tullut on, alentui ihmisluontohon. Näin meidät tulollansa yhdisti Isän kanssa. 

Sua viel’ ei näe silmäni, vaan saavuthan sä kerran, saa silloin nähdä kansasi sun, kirkkauden Herran. Myös minun silloin katsella suo kasvojasi kirkkaita, sua kiittää riemumiellä, taivaassa luonas siellä.

(VVK 1938 v.23 säk.1, 7)

Jussi Luoma