|
Olemme joulun odotuksessa tulossa kolmanteen adventtisunnuntaihin, jonka aiheena on: ”Tehkää tie Kuninkaalle.
Päivän raamatullinen keskushenkilö on Johannes Kastaja. Kun juutalaiset lähettivät pappeja ja leeviläisiä kysymään Johannekselta, kuka hän on, antoi Johannes Kastaja vastauksen: “Minä olen huutavan ääni erämaassa, tehkää tie tasaiseksi Herralle, niin kuin profeetta Jesaja on sanonut.” (Matt.1:3) Johannes saarnasi kovaa laki- ja parannussaarnaa aikansa ihmisille. Hän puhui kirveestä, joka on pantu puiden juurelle. Hän puhutteli ylpeitä fariseuksia kyykäärmeen sikiöiksi, eikä pelännyt nuhdella edes kuningas Herodesta. Kun sen aika oli, hän sai myös osoittaa Jeesusta: ”Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.” (Joh.1:29)
Nyt lähestyessämme joulua vuonna 2021, onko Johannes Kastajan saarna vieläkin ajankohtainen? Vieläkö tämän päivän Suomessa tarvittaisiin Johanneksen ääntä? Entä me itse, onko Johanneksen sanoma ajankohtainen meillekin? Johannes viittaa esittelyssään profeetta Jesajan ennustukseen. Jesajan kirjan luvussa 40 on sanat: ”Huutavan ääni kuuluu: ‘Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme. Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikko tulkoon tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi.’” (Jes.40:3-4) Tien raivaamisessa siis tehdään tasaista tietä. Kaikki korkeat paikat täytyy madaltaa ja matalat paikat korottaa. Jos ajattelemme muita ylenkatsovaa ylpeää ihmistä, joka uskoo pärjäävänsä omassa varassaan, onhan se Jumalan suurta armoa, jos hänen väärät pelastuksensa perusteet ja ylenkatsova asenne lyödään maahan. Se on armoa siksi, että maahan lyötyä ja särkynyttä Jumala tahtoo johdattaa armonsa osallisuuteen, ainoalle kestävälle perustukselle, Kristus-kalliolle. Mahdottomuuden alla olevaa, joka tuntee oman kurjuutensa, mutta ei uskalla omistaa Jumalan armoa itselleen, kun kokee ettei ole siihen mahdollinen, Jumalan sana sen sijaan tahtoo nostaa esimerkiksi Jesajan kirjan sanoilla: ”Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhan liittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi”. (Jes. 43:2+54:10)
Kiitetään nyt Jumalaa siitä, että hän Sanansa kautta vieläkin tekee tasaista tietä; särkee meissä kaikkia vääriä perustuksia, omaa vanhurskauttamme ja ylpeyttämme. Särkyneen hän haluaa nostaa yksin hänen täytetyn työnsä varaan, uskomaan syntisinä syntisten vapahtajaan, joka kerran Betlehemissä syntyi seimeen meidän asialle.
Siunattua adventin aikaa toivottaen
Lauri Halme
|