Totuus ja Harha

Mikä on totuus? Tämän kysymyksen on varmasti moni ihminen joskus esittänyt mielessään. Näin kysyi myös Pontius Pilatus Vapahtajalta, kuulustellessaan häntä.

Jeesus sanoi hänelle, että jokainen, joka on totuudesta, kuulisi häntä (Joh. 18:37-38). Jokainen, joka on syntynyt Jumalan Hengestä, tahtoo kuulla Jeesuksen ääntä, joka on tie, totuus ja elämä (Joh. 14:6).

Me elämme maailmassa, jossa meille tarjotaan kaikenlaista harhaa uskottavaksi. Joskus voi kuulla sanottavan, että ”kuule sisintäsi, ”luota itseesi” tai ”seuraa sydämesi ääntä”. On kuitenkin hyvin vaarallista alkaa luottamaan omaan itseensä tai kuuntelemaan oman sisimmän ääntä, joka on läpikotaisin turmeltunutta. Kaikki hyvä mitä meillä on tai mitä me teemme, on Jumalalta ja Jumalasta (Jaak. 1:17). Voi olla helpompaa erottaa sellaiset opetukset oikeasta, jotka eivät ole missään tekemisissä kristillisen opetuksen kanssa. Ikävä kyllä, maailmassa on paljon sellaistakin harhaopetusta, jossa puhutaan paljon Jumalasta ja Jeesuksesta, mutta kuitenkin kielletään jotain siitä totuudesta, jonka Jumala on ilmoittanut meille pyhässä sanassaan. Monet harhaopettajat tekevät Raamatun opetuksesta kulttuurisidonnaisen. Jumalan Pyhä sana on kuitenkin aina sama ja ikuisesti voimassa. Raamatun opetukset ovat ylikulttuurisia.

Jeesus varoittaa opetuslapsiaan kuulemasta vieraita henkiä, joita erityisesti viimeisinä maailmanaikoina ilmaantuu (Matt 24). Harhaopettajat voidaan joskus tunnistaa siitä, että he puhuvat sellaista mitä ihminen tahtoisikin kuulla. He hakevat kuulijoidensa suosiota ja muovautuvat opetuksissaan kuulijakunnan mukaan – eivät Raamatun totuuden mukaan.  Heidän puheissaan mainitaan harvoin synti ja synnin palkka. Siksi meidän on syytä rukoilla, että Jumala antaisi meille voimaa seurata hänen tahtoaan joka päivä. Jos alamme kuuntelemaan vierasta ääntä, eksymme harhapoluille. Jeesuksen lampaat kyllä tahtovat kuulla Hyvän Paimenen ääntä. Se muistuttaa, mistä kulkee taivaan tie.

Joskus meistä voi tuntua, että olemme ajautumassa pois kaidalta elämän tieltä. Kulku polun vieressä on raskasta. Siellä uupuu ja lopulta eksyy ja tulee helpoksi saaliiksi viholliselle. Sielunvihollisen ääni syyttää meitä ja osoittaa kuinka syntisiä olemme, mutta ei koskaan kehota meitä parannukseen. Sielunvihollinen ei halua meidän tunnustavan syntejämme ja syntisyyttämme, eikä halua, että anoisimme sitä anteeksi. Sen tavoite on, että lakkaisimme uskomasta syntien anteeksiantamukseen. Silloin meidän on syytä hiljentyä kuuntelemaan Vapahtajan ääntä, joka kuuluu korvessakin. On ihana ja kallis asia, että voimme kuulla, kun hyvä Paimen kutsuu meitä luokseen.  

Onko meille joskus käynyt niin, että emme tahtoisi valkeuden ja totuuden tulevan niin lähelle, että meidän syntimme ja syntisyytemme näkyisi? Kunpa aina tahtoisimme tulla löydetyiksi ja antaisimme taivaallisen Vanhimman pestä ja puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jumalan seurakunnassa saamme tunnustaa syntejämme ja jättää syntikuorman, joka meihin tarttuu ja tekee matkamme hitaaksi. Jumala jaksaa aina antaa meille katuville anteeksi, vaikka olisimme tahranneet vaatteemme suurilla synneillä ja monin tavoin rikkoneet häntä vastaan. Jäädään tänäänkin uskomaan siihen, että kaikki syntimme ovat anteeksi annetut Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä ja hänen kalliissa ja viattomassa sovintoveressään.

Kaitse, Jeesus, paimen hyvä,
laumassasi minua.
Eksyvä ja erehtyvä
olen ilman sinua.
Luonasi saan turvan parhaan,
auta, etten koskaan harhaan
läheltäsi joutuisi,
laumastasi luopuisi.

(Virsi 378:1)

Jussi Luoma