Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.

28.7.2018

Kuulostaahan tämä väite kovin kuivakiskoiselta: Meille annetaan Pyhä Henki kun vain kuulemme sanan ja uskomme sen. Meiltä ei vaadita mitään muuta kuin sitä, että lakkaamme kaikista omista toimista ja jäämme kuuntelemaan evankeliumia. Ihmissydän ei ymmärrä eikä usko, että niin suuri kalleus, Pyhä Henki, annetaan sille pelkän kuulemisen ja uskon kautta.

 

Näin se aprikoi: Kovasti iso asia on anteeksianto, vapautuminen synnistä ja kuolemasta, Pyhän Hengen, vanhurskauden ja iäisen elämän lahjoittaminen. Siksipä sinun on suoritettava jotakin suuriarvoista saadaksesi nuo sanomattoman kallisarvoiset lahjat. 

 

Tämän mielipiteen Perkele hyväksyy ja tällä se täyttää sydämen. Kun järki sitten kuulee, ettemme voi tehdä mitään saadaksemme synnit anteeksi vaan Jumalan sanan kuuleminen riittää, se väittää oitis vastaan: kovinpa mitättömänä ja halveksittavana asiana sinä pidät anteeksiantoa! Niin siinä voi käydä, että lahjan suuruus estää sitä vastaanottamasta! Koska niin suurta aarretta tarjotaan ilmaiseksi, siksi sitä halveksitaan.

 

Mutta meidän on kerta kaikkiaan opittava, että synnit annetaan anteeksi ilmaiseksi, vain julistuksen ja kuulemisen kautta. Niin annetaan meille myös Kristus ja Pyhä Henki, suurimpienkaan syntien ja laiminlyöntien sitä estämättä. Emme saa edes katsoa sitä, kuinka suuri on lahja ja kuinka arvottomia me itse, sen saajat, muutoin lahjan ja ansiottomuuden suuruus estävät meitä ottamasta tarjottua vastaan.

 

Sen sijaan meidän on ajateltava, että Jumalasta on mieluisaa antaa tämä kuvaamattoman suuri lahja juuri arvottomille. Kristus sanoo: "Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.", Luuk. 12:32. Todellakin: antaa. - Kenelle? - Teille arvottomille, jotka muodostatte minun pienen laumani. Jos siis olen pieni ja lahjoitus on suuri, suurin mitä on koskaan annettu, minun tulee ajatella, että lahjan antajakin on suuri, jopa ainoa todella suuri. Jos hän tarjoaa ja tahtoo antaa, minä en ajattele syntiäni enkä arvottomuuttani vaan antajan isällistä mieltä minua kohtaan, otan suuren lahjan iloiten vastaan ja olen kiitollinen siitä käsittämättömän suuresta lahjasta, jonka hän on antanut ansiottomalle ilmaiseksi, julistuksen ja uskon välityksellä.

 

Sanoin jo, että järki vastaa tähän loukkaantuneena: Sinä siis opetat, että ihmisten ei tarvitse tehdä yhtään mitään muuta tämän määrättömän suuren lahjan eteen kuin kuulla sanaa. Opetuksesi näyttää johtavan siihen, että armoa ruvetaan pitämään kovin halpana ja ihmisistä tulee suruttomia, velttoja ja unisia. Sen kun istutaan kädet ristissä eikä tehdä ainuttakaan hyvää tekoa! Siksi ei ole hyödyllistä saarnata tällä tavoin, eikä se puhe ole tottakaan, vaan ihmisiä on innostettava ahkeroimaan, hikoilemaan ja treenaamaan, jotta heistä tulisi vanhurskaita: vasta sen jälkeen he saavat tämän lahjan.

 

Tämän vastaväitteen esittivät jo ennen vanhaan pelagiolaiset kristityille. Mutta kuule, mitä Paavali tässä sanoo! Hän ei puhu mitään hikisestä vaivannäöstä eikä lain vaatimista teoista. Galatalaiset ovat saaneet Pyhän Hengen kuulemalla ja uskomalla evankeliumin. Kristityksi ei tulla toimimalla vaan kuulemalla. Jos siis joku tahtoo harjoittautua vanhurskaaksi, harjaantukoon ensiksi kuulemaan evankeliumia. Kuultuaan ja käsitettyään sen kiittäköön iloisin mielin Jumalaa ja vasta sitten harjoitelkoon hyvien tekojen tekemistä, nimittäin niiden, joita laki käskee tekemään. Laki ja teot tulevat siis vasta uskossa kuulemisen jälkeen. Uskova osaa sitten turvallisesti vaeltaa Kristuksen valossa ja erehtymättä valita ja suorittaa hyviä tekoja, ei mitään teennäistä vaan todella hyviä, joiden hän tietää olevan Jumalalle mieleen ja hänen käskemiään. Uskova oppii halveksimaan kaikkia itsevalittujen tekojen naamareita.

 

Vastustajat katsovat, että usko on perin köykäinen ja mitätön asia, mutta minä ja kaikki, jotka kanssani todella osaavat arvostaa uskoa, tietävät kokemuksesta kuinka vaikeaa ja hankalaa uskominen on. Tosin sanotaan, että Henki saadaan kohta, kun vain sanoma kuullaan ja uskotaan. Mutta juuri kuuleminen, käsittäminen, uskominen ja säilyttäminen ei olekaan niin helppoa kuin sanotaan. Jos siis kuulet minulta, että Kristus, Jumalan Karitsa, on uhrattu sinun syntiesi tähden, pidä huolta siitä, että sen todella kuulet. Paavali käyttää tässä tieten tahtoen ilmausta auditus fidei, tarkkaan ottaen "uskon kuuleminen" - ei esim. "uskon sana", vaikkei ero suuri olekaan. Hän puhuu sanasta, jonka sinä uskot kun sen kuulet, niin että sana ei ole ainoastaan minun suuni muodostama vaan sinun kuulemasi. Se on sellainen sana, joka tunkeutuu sydämeesi saakka ja jonka sinä uskot. Silloin tapahtuu se "uskon kuuleminen", jonka myötä saat Pyhän Hengen. Hengen saatuasi alat kuolettaa lihaa, turmeltunutta luontoasi.”

 

Lähde: Luther Galatalaiskirjeen selitys