Kutsu Jumalan valtakuntaan

”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15). 

Evankelista Markus yllä kirjoitetussa jakeessaan ilmoittaa edelleenkin koko maailmalle tiedon Jumalan valtakunnasta ja aivan kuin kehottaa jokaista maailman ihmistä tavoittelemaan pääsyä sen asukkaaksi. Itse kutsu on evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta, eli kirjoitettu pyhä sana ja siihen aukottomasti perustuva julistus. Ihminen itse ei voi tehdä päätöstä parannuksesta tai uskosta, vaan kaiken vaikuttaa Pyhä Henki. Niin synnin tunnon, kuin armonkin tuntemisen. 

Uskommehan me jokainen, että olemme jo sisällä tuossa ihanassa valtakunnassa. Mehän päivittäin olemme sitä Jumalalta pyytäneetkin lukiessamme Isä meidän – rukousta. ”Tulkoon sinun valtakuntasi”. Jumalan valtakunta on jo tullut, mutta tuossa rukouksessa pyydämme sen tulevan minulle henkilökohtaisesti. Mitenkä me olemme tulleet sisälle tuohon valtakuntaan tai miten sinne pääsee?  

Monet meistä olemme kasvaneet uskovaisessa perheessä ja emme oikein löydä elämästämme sitä ”muuttohetkeä”, jolloin tuo kaikki tapahtui minun kohdallani. Toisilla taas on hyvinkin vahvat kokemukset siitä hetkestä. Kaikki kuitenkin menevät sisälle Taivaan valtakuntaan samalla tavalla. Jumala vaikuttaa meissä synnin tunnon, eli kirkastaa meille Hänen vanhurskaan lakinsa hengellisesti ja olemme tulleet tuntemaan täydellisen syntisyytemme ja usein suuren pelonkin ”jos nyt kuolen, niin joudun pahojen tekojeni vuoksi kadotukseen”. Meitä ei kuitenkaan ole jätetty pelkäämään, vaan Herran henki on synnyttänyt meihin halun kuulla Jumalan sanaa ja meidät on lopulta kuljetettu katuvina syntisinä katselemaan Kristuksen kärsimyksiä ja koettelemuksia aina Golgatalle ja Getsemaneen saakka. Kun olemme katselleet kärsivää Vapahtajaamme ja kuulleet siellä ristin juurelle vielä Hänen sanansa ”Isä anne heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät”, niin Isän rakkaus on särkenyt sydämemme ja olemme tunteneet osallisuutemme Kristuksen kärsimyksiin.  

Mutta niin kuin meitä ei ole jätetty ahdistuneena ristin juurelle, vaan meidät on kuljetettu ylösnousemuksen aamuun ja opetuslasten keskelle näkemään ylösnoussut Kristus, niin ei myöskään Vapahtajamme jäänyt ristille, vaan Hän antoi henkensä, meni tuonelaan, kärsi synnin rangaistuksen puolestamme ja Jumala herätti hänet elämään. Nyt Hän elää uskon kautta sydämissämme Herranamme ja pelastajanamme. Ottamalla tämän kaiken uskolla vastaan olemme siirtyneet asumaan Jumalan valtakuntaan. 

Jumalan valtakunta on meille turvapaikka. Siellä voimme eläessämme levätä sekä henkisesti että hengellisesti. Jumala haluaa meidän kantavan maalliset murheemmekin Hänen eteensä ja Hän auttaa meitä niin, ettei kuormamme kasva liian painavaksi kantaa. Tärkeintä ja ihaninta on kuitenkin se, että tässä valtakunnassa meiltä ei vaadita täydellisyyttä, eikä meidän syntejämme tuomita kadotuksella. Jumalan valtakunnassa meitä syntisiä tuomitaan armolla ja laupeudella. Syntinsä tunteva saa aina uskoa armon vakuutukset ja elää armahdettuna odottaen Jumalan lupauksen mukaisesti siirtymistä iankaikkisesti pysyvään Kunnian Taivaaseen. Täyttäköön Pyhä Henki sydämemme tänään ja joka päivä vanhurskauden, ilon ja rauhan tuntemisella.  

Petri Honkala