Antakaa toisillenne anteeksi

Minkälaiselta maailma näyttäisi, jos otsikon sanoma saisi toteutua täydellisesti? Asiat sovittaisiin heti niiden ollessa vielä pieniä ja kansat eläisivät sovussa keskenään. Sodan rautainen tuoksinta vaihtuisi halauksiin ja juoksuhaudat täytettäisiin vehreiksi kukkameriksi. Avioliitot kestäisivät ja seurakunnat kulkisivat yhdessä. Jeesus tiesi meidän taipumuksemme ja keskittyi tähän asiaan kahdesti vuorisaarnan aikana.

Aiheeseen liittyvä Raamatun teksti on kirjoitettu Matteuksen evankeliumiin Matt 6:14-15: "Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne".

Aikaisemmin vuorisaarnassa hän opetti Isä meidän -rukouksen. Heti sen jälkeen Jeesus palaa juuri opettamaansa. Tämä on meille, jotka koemme anteeksi antamisen kohdan haastavaksi Isä meidän -rukouksessa. Hän haluaa sanoa että, kyllä kuulit aivan oikein. "Anna meille anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet". Muilta osin Isä meidän -rukous on pyytämistä ja todistusta Jumalan suuruudesta mutta tuo kohta: "...niin kuin mekin anteeksi annamme niille..." Siinä sitä ollaan ison edessä.

Minunko pitäisi antaa anteeksi? Miten vaikeaa se ajoittain on? Lähimmäinen teki niin väärin minua kohtaan. Anteeksi antaminen ei ole teon hyväksymistä. Käännytään pois itsestämme katsomaan Jumalaa. Silloin kun Jumala antaa meille anteeksi niin ei hänkään hyväksy tekoa, ei hän hyväksy syntiä. Anteeksiantaminen on vaatinut paljon häneltä, se on vaatinut uhrin. Se on vaatinut hänen Poikansa. Toinen ajatus mikä ihmisessä saattaa kehittyä on, että voin antaa anteeksi mutta en koskaan sille ja sille lähimmäiselle.

Tämän ajatuksen vallatessa on aika kohdistaa katse Uhrikaritsaan. Häneen, joka kärsi ja taisteli loppuun saakka. Hän halusi sovittaa koko maailman synnin. Tuo sovitus oli niin täydellinen, ettei siitä jäänyt mitään puuttumaan. Tästä sovituksesta osalliseksi pääseminen on niin suurta Jumalan armoa, että me emme pysty sitä koskaan täysin käsittää. Se on jatkuva kristallinkirkas virta. Se juoksee armoistuimen alta. Niin kirkas että sen huomaa ja niin alhaalla, että pieninkin siihen ylettyy. Pysähdytään tuon armovirran äärelle pohtimaan sitä lähimmäistä kenelle en ole pystynyt antaa anteeksi. Olisiko rakas Isä tänään se päivä, kun saan päästä irti katkeruuden taakasta? Vapauttaa tilaa sydämestä ja iloita Herrassa! 

Rakas Isä. Kuljeta meitä anteeksiantamuksen puhdistavan sateen läpi. Anna voimaa uskoa Jeesuksen tekemä syntien sovitus omalle kohdalle ja sen kautta armollisesti suhtautua lähimmäiseen. Aamen.

Sameli