Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat

Arvo Konttisen saarna Joutjärven kirkossa 24.6.2018 Teksti Matt. 9:1-13

Ja hän astui veneeseen, meni jälleen toiselle rannalle ja tuli omaan kaupunkiinsa. Ja katso, hänen tykönsä tuotiin halvaantunut mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvaantuneelle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mielessään: "Tämä pilkkaa Jumalaa." Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: "Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne? Sillä kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja käy'? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" - hän sanoi halvaantuneelle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Ja hän nousi ja lähti kotiinsa. Mutta kun kansanjoukot sen näkivät, peljästyivät he ja ylistivät Jumalaa, joka oli antanut senkaltaisen vallan ihmisille. Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua." Niin tämä nousi ja seurasi häntä. Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, niin katso, tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?" Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria.' Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."

Rakkaus ei voi kulkea ohi

Rovasti Laestadius sanoo jossakin saarnassaan, että halvaantunut tarvitsee kantajat, mutta ontuvaa ihmistä ei kukaan viitsi auttaa. Hän sanoo myös, että synti voi halvaannuttaa ihmisen. Voimme etääntyä seurakunnasta emmekä jaksa kulkea taivaan tiellä. Mutta onneksi me emme vaella yksin. Meillä on veljiä ja sisaria, jotka ovat minullekin tulleet monta kertaa avuksi. Säilyisipä meilläkin sellainen rakkaus, joka oli halvaantuneen miehen kantajilla. Rakkaus, joka on syttynyt uskovaan sydämeen, pieni kipinä Kristuksen rakkautta.

Rakkaus ei voi kulkea ohi. Jeesus kertoo laupiaan samarialaisen vertauksessa ihmisestä, joka lähti kulkemaan Jerusalemista alas Jerikoon. Tämä ihminen joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja pieksivät verille. Siellä hän makasi tien vieressä eikä voinut auttaa itseään. Erilaisia ihmisiä kulki hänen ohitseen, mutta he eivät auttaneet häntä. Mikä heiltä puuttui? Heiltä puuttui rakkaus. Kun laupias samarialainen tuli tämän ryövätyn ihmisen luokse, joka ei voinut auttaa itseään, ei hän huutanut tälle eikä syyttänyt häntä. Sen sijaan hän tuli ja valoi öljyä ja viiniä hänen haavoihinsa, sitoi hänen haavansa ja pani hänet juhdan selkään ja vei hänet majataloon. Seuraavana aamuna hän antoi majatalon isännälle kaksi denaaria ja sanoi, että hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan (Luuk. 10:30-37). Laupias samarialainen kuvaa Jeesusta ja tässä vertauksessa meille näytetään jumalallinen rakkaus. Säilyköön meidänkin sydämillämme sellainen rakkaus, että emme lähde ojentamaan lähimmäisiämme syyttäen ja kurittaen vaan rakkauden kautta kuten laupias samarialainen, joka vuodatti haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi Jumalan lupauksilla. Näin on moni tullut terveeksi ja lähtenyt kulkemaan taivaan tiellä.

Olen monesti ihaillut kristittyjä nuoria, miten he pitävät huolta matkaystävistään. Kun joku on jättäytynyt sivummalle, nämä nuoret ovat kuljettaneet heitä Jumalan sanan kuuloon. Jumalan sanan valkeus, lämpö ja ihana sade on virvoittanut monta nuorta ystävää, jotka ovat lähteneet jälleen seuraamaan hyvää paimenta, Jeesusta Kristusta.

Poikani, ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi

Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvaantuneelle: Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Jeesus ei tutkinut tuota halvaantunutta miestä, mutta kun hän näki kantajien uskon, hän sanoi halvaantuneelle miehelle heti: Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.

Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mielessään: ’Tämä pilkkaa Jumalaa.’ Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: ’Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne?’ Miksi kirjanoppineet ajattelivat pahaa sydämissään, kun halvaantunut ihminen sai tulla terveeksi Jumalan armolla ja voimalla? Sen vaikutti kateuden musta henki, joka oli myös tuhlaajapoikavertauksen vanhemmalla veljellä. Kun tuhlaajapoika tuli kotiin, isä käski pukea hänet parhaisiin vaatteisiin, panna sormuksen hänen sormeensa ja kengät jalkoihinsa sekä tapaamaan syötetyn vasikan ja järjestämään juhlat. Kun vanhempi veli lähestyi kotiaan, hän kysyi palvelijaltaan, mitkä juhlat kotona olivat. Hän vihastui kuullessaan, että isä oli järjestänyt juhlat hänen veljensä vuoksi, joka oli tuhlannut omaisuuden porttojen kanssa, mutta palannut (Luuk. 15:11-32). Tämä on kateuden ja vihan henki. 

Jeesus kulki ristin tien loppuun saakka

Sillä kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja käy'? Kumpi näistä oli Jeesukselle helpompi? Lunastustyö oli vielä suorittamatta ja Jeesus tiesi, että hän joutuu kantamaan suuren syntikuorman ja kärsimään rangaistuksen. Getsemanessa hänen päälleen laskettiin koko maailman synnit ja hän kävi rukoustaistelun. Golgatalla hänet ristiinnaulittiin suurimpana syntisenä ja pahantekijänä keskimmäiselle ristille lyömällä rautanaulat hänen käsiensä ja jalkojensa lävitse. Tämän kaiken hän tiesi. Hän oli luvannut Isälleen täyttää hänen tahtonsa mielellään. Hän tahtoi sovittaa ja maksaa meidän syntivelkamme, että me pelastuisimme. Siksi ei ollut helppoa sanoa: Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Mutta Jeesuksen rakkaus, jolla hän kantaa sinua ja minua ei loppunut Getsemanessa eikä Golgatalla. Hän kulki ristin tien loppuun saakka.

Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin hän sanoi halvaantuneelle: ’nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi’. Sekin on armoa, kun ihminen saa synnintunnon, tulee hengellisesti köyhäksi ja kokee mahdottomaksi pelastua omin voimin. Sen kautta sydän valmistuu vastaanottamaan Jumalan armahduksen ja syntien anteeksiantamuksen. Tällaisen sydämen Jeesuksen Kristuksen sovitustyö puhdistaa uskolla vastaanotettuna. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan (Matt. 5:8). Kun Jeesuksen sovintoveri puhdistaa ihmisen sydämen, vuodatetaan puhdistettuun sydämeen Jumalan rakkaus. Pieni kipinä sitä Kristuksen rakkautta, josta edellä mainitsin.

Tästä alkaa kristityn vaellus, pyhityksen tie. Niin tälläkin parannetulla miehellä, kun hän otti vuoteensa ja meni kotiinsa. Kristityn vaellus kohdistuu myös lähimmäissuhteisiin ja niihin liittyvien rikkomusten korjaamiseen. Tätä pyhityksen tietä meidän tulee kulkea elämämme loppuun asti.

Jeesus tuo rauhan rauhattomaan sydämeen

Mutta kun kansanjoukot sen näkivät, pelästyivät he ja ylistivät Jumalaa, joka oli antanut senkaltaisen vallan ihmisille. Kun Jeesus oli kärsinyt ja kuollut, hän astui alas tuonelaan. Siellä hän taisteli kuoleman ja helvetin voimien kanssa ja nousi pääsiäisaamuna ylös voittajana. Hän oli voittanut kuoleman ja helvetin. Hänelle oli annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Kun Jeesus ilmestyi pääsiäisiltana pelästyneiden opetuslasten keskelle, oli hänellä rauhan sanoma. Hän ei syyttänyt opetuslapsia, että he olivat jättäneet hänet ja menneet lukittujen ovien taakse. Sen sijaan hän toi rauhaa rauhattomaan sydämeen. Hän myös perusti siellä uuden liiton seurakunnan ja sanoi: ’Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.’ Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ’Ottakaa Pyhä Henki’ (Joh. 20:21-22). Lisäksi hän sanoi, että: ’parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista’ (Luuk. 24:47).

Tässä hän antoi palvelutehtävän seurakunnalleen. Hän oli jo kouluttanut opetuslapsiaan, vaikka he eivät olleet vielä uudestisyntyneet. He olivat heränneitä miehiä. Näitä kahtatoista Jeesus lähetti kaksittain edellään ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan (Mark. 6:7). Juudaskin oli siellä mukana. Luukas kertoo lisäksi, että Herra valitsi toiset seitsemänkymmentä ja lähetti heitä kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä (Luuk. 10:1). Herra antoi heille voimaa julistaa Jumalan sanaa. Näin Jumala on käyttänyt työvoimanaan myös heränneitä ihmisiä. He ovat saarnanneet parannusta ja nuhdelleet synnistä, vaikka he itsekin olivat vielä kuorman alla. Näin on Jumalan valtakunta levinnyt täällä maan päällä ja leviää vieläkin.

Jeesus kutsuu seuraamaan itseään

Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: ’Seuraa minua.’ Niin tämä nousi ja seurasi häntä. Jeesus näki, kenellä oli etsivä mieli. Hän kutsui Sakkeuksenkin alas puusta, meni hänen kotiinsa ja siellä järjestettiin juhlat (Luuk. 19:1-10). Samalla tavoin hän näki Matteuksen sydämeen. Matteus oli tullimies, publikaani, joita kansa syytti vääryyksistä. Siitä että he perivät tullia enemmän kuin oli säädetty ja ottivat osan itselleen. Mutta Matteus oli herännyt. Kun Jeesus kutsui hänet seuraamaan itseään, hän lähti. Tänäänkin Herra kutsuu heränneitä ihmisiä seuraamaan itseään. Matteus koki kutsussa rakkauden ja kutsui Jeesuksen ja opetuslapset kotiinsa ja valmisti heille ruokaa. Hän tahtoi palvella rakkaudesta. Rakkaus on uskovan ja kristityn ihmisen tuntomerkki. Hän tahtoo palvella toisia ihmisiä.

Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, niin katso, tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Publikaanit ja syntiset tahtoivat seurata Jeesusta. Vaikka Jumalan Pojalla oli taivaallinen voima ja hän oli synnitön, hän ei ajanut pois syntisiä ja publikaaneja, vaan he saivat olla joukossa mukana ja seurata, mitä tapahtuu. Myös Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, miten syntiset ja publikaanit tulivat Jeesuksen luokse ja fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan (Luuk. 15:2). Silloin Jeesus puhui heille vertauksen kadonneesta lampaasta, jonka löydettyään hän kutsuu kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut (Luuk. 15:6).

Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat

Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: ’Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?’ Omavanhurskaus vaikuttaa ihmisessä sen, että hän kokee olevansa muita parempi ja haluaa istua ylimmällä istuimella. Jeesus kertoo Luukaan evankeliumissa vertauksen hääpidoista: Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle; sillä jos hän on kutsunut jonkun sinua arvollisemman, niin hän, joka on sinut ja hänet kutsunut, ehkä tulee ja sanoo sinulle: 'Anna tälle sija', ja silloin sinä saat häveten siirtyä viimeiselle paikalle. Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja niin on se, joka on sinut kutsunut, sisään tullessaan sanova sinulle: 'Ystäväni, astu ylemmäksi.' Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään (Luuk. 14:8-11). Olen monesti ajatellut tullessani seuroihin, että minä suuri syntinen ja sielunvihollisen haavoittama ihminen saan istua tässä alhaalla ja kuunnella, että Jumalan sana voisi nostaa minut ylemmäksi.

Kun Jeesus kuulee syytökset fariseuksilta, hän sanoi: Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Se, joka luulee olevansa terve, synnitön, ei tarvitsekaan Kristusta, syntien sovittajaa. Mutta synnin haavoittama kristitty kaipaa Jeesusta, parantajaa, joka voi parantaa hänen sielunsa haavat. Tässä emme olekaan pettyneet. Kun olemme tätä rukouksissamme pyytäneet. Jumala on vastannut rukouksiin.

En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä

Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria.' Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä. Ei Jumalan Poika tullut fariseusten ja kirjanoppineiden luokse, eikä hän tänäänkään tule rikkaiden luokse. Mutta hengellisesti köyhien ja sairaiden luokse hän tulee sanassaan ja Hengessään. Tänäänkin olemme onnellisia, sillä olemme Jumalan valtakunnassa, Kristuksen seurakunnassa ja meillä on Jumalan lapsen oikeus. Paavali sanoo: Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä (Room. 8:17). Me perimme yhtä paljon kuin Jeesus Kristus, Jumalan ainoa Poika. Se perintö on kokonainen valtakunta ja sitä kohti me olemme kulkemassa.

On suuri Jumalan armo, että saamme kuulla sellaisen Jumalan sanan, joka kehottaa meitä tällä tiellä, mutta myös nostaa, kun vaivumme alas. Näin Jumala tahtoo Henkensä kautta antaa meille sellaisen sanan, että jaksamme syntiä tuntevina ja syntiinlankeemuksen kuorman kantavina uskoa. Kantakaamme tämä kuorma Golgatalle, sillä Jeesus itse sanoo: Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua (Matt. 16:24, Mark. 8:34, Luuk. 9:23). Me joudumme ottamaan oman ristin. Se ei ole Jeesuksen risti. Hän on sen itse kantanut. Mutta syntiturmelus on risti sinulle ja minulle. Sitä me joudumme kantamaan. Kantakaamme se aina Golgatan ristin juurelle.

Saamme olla Hyvän Paimenen hoidossa ja hänen laumassaan

Saamme olla nytkin Hyvän Paimenen hoidossa ja hänen laumassaan. Hän vie laumansa perille. Hän on itse sanonut: En minä ole kadottanut ketään niistä, jotka sinä olet minulle antanut (Joh. 18:9). Vanhat kristityt sanovat, että ”käteensä hän on meidät pyältänyt ja helmaansa hän on ottanut”. Ei hän tyhjennä helmaansa maailman tuuleen, vaan hän tyhjentää sen siunattuun maahan. Siinä uskossa me jatkamme tällä tiellä ja matkalla.

Tänäänkin me tarvitsemme paljon anteeksiantamusta Jumalan Pojan nimessä ja veressä. Julistan itselleni ja teille kaikille, että saamme uskoa kaikki syntimme, vikamme ja vihollisen kiusaukset anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä, viattomassa ja kalliissa ulosvuotaneessa sovintoveressä. Hänen verellään on voima pestä meidät sydämemme puhtaaksi. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan (Matt. 5:8). Saamme kohdata Taivaan Isän rakkaana Isänä ja olla hänen lapsiaan. Tämä syntien anteeksiantamuksen virta vuotaa vieläkin lakkaamatta Jumalan ja Karitsan istuimesta. Sinäkin rakas ystävä, joka tunnet olevasi kaukana Jeesuksesta Kristuksesta, ja jota vihollinen syyttää, ettei sinulle enää kuulu Jumalan armo – juuri sinulle Jumalan armo kuuluu. Jumalan armoistuimelle on avoin tie kaikille katuville syntisille. Jääkäämme tälläkin hetkellä hänen armonsa haltuun ja huomaan. Aamen.