Ylösnousseen todistajia

Olemme saaneet pääsiäisen aikana aivan kuin seurata ja olla lähellä niitä suuria tapahtumia, jotka tapahtuivat kaksi tuhatta vuotta sitten. Jumalan lupaus lunastustyöstä ja synnin sovituksesta toteutui silloin täydellisesti poikansa ristinkuolemalla ja ylösnousemuksen voimalla. Itse Jumala Poikansa välityksellä sovitti meidän syntimme, että vapautuisimme tuomiosta ja saisimme elää.  Ottamalla uskolla vastaan tämän armolahjan saamme uskoa syntien anteeksiantamuksen voimaan, joka puhdistaa meidät kaikesta synnistä, viallisuudesta ja heikkoudesta.

Opetuslapsille, jotka olivat kulkeneet Jeesuksen mukana useita vuosia ja kuunnelleet hänen opetuksiaan, Jeesuksen kuolema oli katastrofi. Heidän oli vaikea uskoa, että heidän opettajansa ja mestarinsa tuomittiin kuolemaan. Murhe, toivottomuus ja epäusko valtasi heidän mielensä. He myös pelkäsivät, että heitä odottaisi sama kohtalo.

Opetuslapset eivät olleet vielä tähän asti ymmärtäneet täydellisesti Jeesuksen tehtävää, vaikka kirjoitukset ennustivatkin tulevasta Messiaasta, jonka piti kärsiä ja kuolla, mutta että hän oli myös ylösnouseva kuoleman vallan voittajana. Jeesus ilmestyi ylösnousemisensa jälkeen monille opetuslapsilleen, että he uskoisivat ja todistaisivat hänestä kaikille kansoille. Sen jälkeen kun Jeesus oli ilmestynyt kahdelle opetuslapselleen Emmauksen tiellä ja aterioinut muutamien opetuslasten kanssa Emmauksen kylässä hän ilmestyi uudelleen Jerusalemissa kokoontuneille opetuslapsille, jotka olivat saaneet tietää mitä siellä oli tapahtunut. Luukas kirjoittaa tästä seuraavasti:

Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!" Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: "Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulla olevan." Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: "Onko teillä täällä jotakin syötävää?" Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. Ja hän otti ja söi heidän nähtensä.

Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa". Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta." (Luuk. 24:36–49)

Vaikka monet opetuslapset olivat jo kuulleet ja jotkut nähneetkin, että Jeesus oli noussut ylös kuolleista, eivät he siltikään tahtoneet uskoa sitä todeksi. Jeesus arvasi heidän tuntemisensa ja aloitti puheensa rauhan toivotuksella, mikä merkitsee myös sitä, että synnit on annettu anteeksi. Siltikin he pelästyivät ja luulivat näkevänsä aaveen. Jeesuksen täytyi konkreettisesti todistaa olevansa todella ylösnoussut Vapahtaja, näyttämällä heille käsiensä ja jalkojensa naulan reiät ja koskettelemalla häntä. Se aiheutti opetuslapsissa niin suurta iloa, että he eivät vieläkään uskoneet ilon tähden vaan ihmettelivät. Jeesuksen täytyi näyttää heille, että hän todella oli se Jeesus, jonka he olivat tunteneet, pyytämällä paistetun kalanpalasen syödäkseen. Vasta sitten opetuslapset saattoivat uskoa, että Jeesus oli totisesti ylösnoussut.

Vieläkin Jeesus tahtoi vahvistaa opetuslasten uskoa vetoamalla kirjoituksiin, joita hänestä oli jo aikoja sitten sanottu. Kuinka kaikkien näiden piti käymän toteen. Kristuksen piti kärsiä ja nousta kolmantena päivänä kuolleista. Kaikki tämä oli nyt toteutunut. Kristus oli sovintotyöllään valmistanut pelastuksen ja sovinnon Jumalan ja ihmisen välille kärsimällä synnin rangaistuksen meidän puolestamme. Hän maksoi verellään ja hengellään meidän syntimme ja voitti ylösnousemisellaan kuoleman vallan. Hänen veressään ja haavoissaan meillä on syntien anteeksiantamus, jonka voimme ottaa ainoastaan uskolla vastaan. Siihen emme voi lisätä mitään omaa osuuttamme tai ansiotamme. Kaikki on Jumalan armoa ja laupeutta meitä syntisiä ihmisiä kohtaan.

Mekin voimme opetuslasten tavoin epäillä ja tuntea uskomme vähäiseksi ja häilyväiseksi. Voimme epäillä joutuessamme syntiin ja kiusauksiin, että vieläkö minulle kuuluu Jumalan armo. Jumalan lapsen usko ei ole kuitenkaan tuntemisessa vaan Jumalan sanassa. Syntinsä, virheensä ja vajavaisuutensa tunteva ihminen saa kaikissa elämänsä vaiheissa luottaa siihen, että Jeesus on maksanut minunkin syntivelkani. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin turvautua yhä uudelleen Jumalan armoon. Tämä armon alla hän tahtoo minuakin kuljettaa aina perille saakka.

Jeesus avarsi opetuslasten ymmärryksen ymmärtämään raamatun kirjoituksia. Hän muistutti opetuslapsia että he ovat ylösnousseen todistajia ja rohkaisi heitä evankeliumin työhön. Evankeliumia tulisi julistaa hänen nimessään kaikille kansoille alkaen Jerusalemista maan ääriin saakka. Kun Pyhä Henki vuodatettiin opetuslasten päälle opetuslapset lähtivät voimalla todistamaan ylösnoussutta Kristusta saarnaamalla parannusta ja syntien anteeksiantamusta.

Myös meidät on kutsuttu ylösnousseen todistajiksi. Vaikka Jeesus ei ole konkreettisella tavalla ilmestynyt meille kuten opetuslapsille, olemme kuitenkin uskon silmillä saaneet nähdä Vapahtajamme kärsimyksen ja vaivan, jolla hän on maksanut minunkin syntivelkani. Meidän ei ole kuitenkaan tarvinnut jäädä murheen alle ristin juurelle, vaan olemme saaneet kääntää katseemme pääsiäisaamuun, jolloin ylösnoussut on voittanut kuoleman minunkin edestäni. Saamme heikkoina, vajavaisina ja syntisinä tulla aina Jeesuksen luo. Hän ei hylkää meitä vikojemme tähden vaan tahtoo lohduttaa ja vahvistaa meitä armollaan ja laupeudellaan.

Lasse Tamsi