Hyvä paimen

Sain kerran nuorena miehenä ajatuksen, että nyt on tarpeen hankkia kielitaito. Hyvinvointivaltiomme tarjoamat oppitunnit oli vietetty ulkotakissa takapenkin taiturina. Taitaen montaa muuta kuin oppitunnin aiheeseen liittyvää. Niinpä opettajan vastustuksesta huolimatta oli lähdettävä vuoden mittaiselle matkalle. Halvin mahdollinen lento on perillä yön pikkutunteina. Yksin matkassa, kartat paperisia ja asuintalo löytämättä. Kosteassa englantilaisessa yössä vastaani kävelee yksinäinen mies. Olen jo hetken harhaillut ja ymmärrän että en löydä perille. Miehellä on kaulukset pystyssä. Saan hänet pysähtymään. Toistelen osoitetta, johon olen menossa. Sen osasin. Mies neuvoo ja kysyy heti perään "eikö sinua pelota?".

Muistan mieleeni annetun ajatuksen ennen tuota hetkeä. Mieleeni nousi Psalmi 23 ”Herra on minun paimeneni”. Erityisellä tavalla tuona yönä minua kannatteli neljännen jakeen sanat: ”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani, sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat."

Tulevaa pyhää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää meille paimenia huolehtimaan Jumalan laumasta. Jumalan laumassa paimenen vastuu on jaettu. Toisten tehtävä on huolehtia Jumalan lampaista perheessä, toisilla on paimenuus seurakunnassa. Jumalan valtakunnassa hierarkiat ovat matalia. Kaikilla paimenilla on oma erityinen suhde ylimmäiseen paimeneen ja toisaalta myös lampaan osa. Se paras osa.

Miten tullaan paimeneksi?

Tähän Jeesus itse vastaa: 

"Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen." (Joh 10:2) 

Jeesus itse on tuo ovi. Hän on tuo ahdas portti. Ja kun Hän saa armossaan meitä kuljettaa ensin sanansa luo. Nimittäin kaksiteräisen sanan luo. Sanan, jossa kuuluu parannus ja syntienanteeksiantamus. Sana synnyttää katumusta. Sana synnyttää murhetta synnistä. Tulee tarve lunastajalle. Kuka voi kantaa tämän valtavan taakan minun puolestani? Silloin Pyhä Henki johdattaa meitä Jeesuksen luo. Jeesus kutsuu; "Hän kutsuu omat lampaansa nimeltä." (Joh.10:3) Sillä samalla nimellä ja siihen samaan armoliittoon, johon olemme jo kasteessa liitetyt. Sana todistaa, että katuva syntinen saa kaiken armosta anteeksi. Syntyy Kristillinen rakkaus. Rakkaus toisia ihmisiä kohtaan. Rakkaus Jeesusta kohtaan ja halu seurata häntä. Ihmisen rakkaus on vajavaista. Se kun ei ole Pietarin rakkautta suurempaa. Niin monesti Kristitty löytää itsensä siitä hetkestä, jolloin kukko kolmannen kerran laulaa. Kristitty kaatuu lihansa vaikutuksiin mutta nousee jälleen. Nousee ja luottaa että Karitsan istuimen alta kulkee jatkuva virta. Anteeksiantamuksen virta. Virta, josta usko saa elinvoimaa.

Kun Jeesus puhui paimenvertausta juutalaisille, he alkoivat hermostua häneen ja ennen kaikkea siihen mitä kaikkia hänen puheistaan ja tunnusteoistaan seurasi. Hän vastaa ei itsensä, vaan Isänsä suuruuteen nojaten. Tänäänkin saamme jäädä Jeesuksen sanojen varaan. " Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia." (Joh. 29) Siinä on lupausta kerrakseen. Olkoon edessämme musta yö tai liian kirkkaasti paistava vaatimusten aurinko. Me jäämme Hyvän Paimenen hoitoon. Aamen.

Sameli