Vapauttava tuomio

Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen. Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. (Ilm.20:11,12,14-21:1)

Kerran, kun aika on, Herra Jeesus Kristus saapuu toisen kerran maan päälle, mutta tällä kertaa kirkkaudessaan. Silloin kaikki ihmiset, myös sinut ja minut, kootaan Hänen eteensä ja lopullinen tuomio annetaan. Se tuomio on tosin jo julistettu täällä armon ajassa. Nimittäin meiltä on eläessämme kysytty: tiedäthän, että Herra Jeesus on kaikkien, sinunkin, syntiesi tähden kärsinyt, kuollut ja niiden voittajana noussut ylös.

Meidän on hyvä tutkia itseämme Raamatun sanan valossa, sillä se kertoo totuuden: Olemme synnistä osallisia jo äitimme kohdusta saakka, ja sen seurauksena kaikki omat tekomme, parhaimmatkin, ovat synnin turmelemia. Se on suorastaan masentavaa, kun rehellisesti tutkimme itseämme Sanan rinnalla ja jos emme muista Herraa Jeesusta. Sen tähden tämän totuuden ylitse on aina tuotava esiin se totuus, että Herra Jeesus on rakkaudesta sinua kohtaan ottanut kaikki syntisi ja vikasi kannettavakseen ja sovittanut Kaikkivaltiaan Jumalan vihan syntejäsi kohtaan. Hän on tuntenut niiden kuorman raskaana Getsemanen puutarhassa, kantanut ne Golgatan keskimmäiselle ristille, kuollut, ja Hänen viaton verensä on vuotanut viimeiseen pisaraan asti syntiesi maksuksi. Syntisi on jo maksettu ja Vapahtaja on niiden sekä kuoleman vallan voittajana noussut ylös. Hän myös rukoilee edestäsi Isän tykönä.

Kun nyt tunnemme itsemme, niin kuinka voimme saada vapauttavan tuomion, kun Raamattu ilmoittaa tuomion tulevan tekojemme mukaan? Matt. 25:31-46 kertoo tuomiohetkestä tarkemmin ja se on ihmisten mittapuulla erikoinen. Sillä vapauttavan tuomion saajilta mainitaan vain hyvät työt, ja iankaikkiseen kadotukseen ja kärsimykseen tuomituilta mainitaan vain pahat teot. En voi tätä muuten ymmärtää kuin että lopulta kyse on siitä, onko ihminen elinaikanaan ottanut uskolla vastaan Herran Jeesuksen armon vai ei. Että onko hän saanut ummistaa silmänsä siinä uskossa, että Herra Jeesus on hänen syntinsä maksanut ja sovittanut. Ja kun näin on, niin ne työt, jotka Herra Jeesus on hänessä uskon kautta vaikuttanut, luetaan vapauttavan tuomion perusteeksi. Ja jos taas et usko Herraan Jeesukseen Vapahtajanasi, kaikki tekosi ovat synnin saastuttamat.

Mutta olkaamme me Hänen uskovaisiaan ja antakaamme Hänelle kunnia ja kiitos, että Hän on syntimme maksanut ja me saamme olla vapaat tuomiosta. Uskotaan ja luotetaan niin paljon Hänen päällensä, että silloin viimeisenä päivänä Hänen ansionsa tähden kuulemme vielä nuo ihanat sanat: Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti (Matt. 25:34). Ja siitä kiittäen pyrkikäämme Hänen kunniakseen myös toimimaan niiden vapauttavien sanojen mukaan: sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni. Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle (Matt. 25:35-36,40).

Sami Kantoluoto