Usko ja epäusko

Tulevan sunnuntain aiheena on usko ja epäusko. Uskontunnustuksessa me tunnustamme uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan; Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen uskovan ihmisen sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.

Johannes kuvaa evankeliuminsa yhdeksännessä luvussa uskon ja epäuskon välistä taistelua.

Mies, joka oli ollut sokea, vietiin fariseusten luo (13). Oli sapatti, kun Jeesus teki tahnan ja avasi miehen silmät (14). Myös fariseukset kysyivät mieheltä, kuinka hän oli saanut näkönsä, ja mies kertoi: "Hän pani tahnaa silmilleni, sitten kävin pesulla, ja nyt minä näen" (15). Silloin jotkut fariseuksista sanoivat: "Ei hän voi olla Jumalan mies, koska hän ei noudata sapattikäskyä." Toiset taas sanoivat: "Voisiko syntinen ihminen tehdä sellaisia ihmeitä?" Tästä syntyi kiistaa (16), ja siksi he kysyivät taas sokealta: "Mitä mieltä sinä itse olet hänestä? Sinunhan silmäsi hän avasi." Mies vastasi: "Hän on profeetta" (17).

Juutalaiset eivät uskoneet, että mies oli ollut sokea ja saanut näkönsä, ennen kuin kutsuivat hänen vanhempansa paikalle (18). He kysyivät vanhemmilta: "Onko tämä teidän poikanne? Väitättekö te hänen syntyneen sokeana? Kuinka sitten on mahdollista, että hän nyt näkee?" (19). Vanhemmat vastasivat: "Hän on meidän poikamme, ja hän on syntynyt sokeana, sen me tiedämme (20). Mutta sitä emme tiedä, kuinka hän nyt voi nähdä, emmekä sitä, kuka hänen silmänsä on avannut. Kysykää häneltä itseltään, hän on täysi- ikäinen ja voi vastata itse" (21). He sanoivat näin, koska pelkäsivät juutalaisia. Juutalaiset olivat näet jo päättäneet erottaa synagogasta jokaisen, joka tunnustaisi Jeesuksen Messiaaksi (22). Tästä syystä vanhemmat sanoivat: "Hän on täysi-ikäinen, kysykää häneltä" (23).

Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin nyt uudestaan kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen" (24). Mies vastasi: "Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen" (25). He kyselivät: "Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?" (26). Mies vastasi: "Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?" (27) He vastasivat hänelle pilkallisesti: "Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia (28). Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä" (29). "Merkillistä", mies vastasi, "että te ette tiedä, mistä hän on ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni (30). Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti (31). Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät (32). Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi  pystynyt sellaiseen. Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos.

Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: "Uskotko Ihmisen Poikaan?" (35). "Herra, kuka hän on?" mies kysyi. "Sano, jotta voisin uskoa" (36). Jeesus sanoi: "Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi" (37). "Minä uskon, Herra", mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä (38).

Näemme evankeliumitekstistä kuinka Jeesuksen parantamisihme vaikutti ympärillä oleviin ihmisiin kahdella täysin vastakkaisella tavalla. Fariseukset ja kirjanoppineet eikä osa kansastakaan uskonut, että Jeesus oli parantanut sokean jumalallisella voimalla. Epäiltiin, ettei mies ollutkaan ollut sokea vaan oli näytellyt sitä. Fariseukset kutsuivat puolestaan miehen kuulusteluun ja ajoivat miehen pois. He uskoivat, että miehen sokeus oli hänen tai hänen vanhempiensa synnin palkka. He eivät uskoneet vaikka ihme oli tapahtunut. Myös Jeesusta he pitivät syntisenä ja sapatinrikkojana. Jeesus näki, että tämän miehen kärsimyksen kautta Jumalan teot tulevat hänessä julki. 

Osassa kansaa ja erityisesti tässä Jeesuksen parantamassa miehessä Jeesuksen ihmeteko herätti uskon.  Kun Jeesus ilmaisi miehelle kuka hän oli, mies vastasi ”minä uskon, Herra” ja lankesi maahan hänen eteensä.

Fariseukset tunsivat kyllä lain ja pyrkivät sitä noudattamaan. Samaa he vaativat myös muilta ihmisiltä. Omassa vanhurskaudessaan heistä tuli omasta mielestään hyviä. He katsoivat halveksien muita ja tuomitsivat niitä, jotka eivät onnistuneet elämässään yhtä hyvin.  Vaikka he tunsivat kirjoitukset, eivät he kuitenkaan uskoneet, että Jeesus oli se profeettojen ennustama tuleva Messias. Eivät he tarvinneet Jeesusta syntiensä sovittajaksi. Valitettavasti tänäkään aikana monet ihmisistä eivät kaipaa Jeesuksen tarjoamaa armoa. Epäusko on kuitenkin synti, joka kadottaa.

Jeesus tuli maailmaan sovitti maailman synnin. Meille on annettu pelastumisen mahdollisuus, jos suostumme ottamaan sen vastaan. Pelastus voidaan ottaa vastaan ainoastaan uskolla ilman omaa ansiotamme tai hyvyyttämme. Usko on Jumalan lahja, jonka hän antaa jokaiselle syntinsä tuntevalle armoa kaipaavalle sydämelle. Uskommehan sen siitäkin huolimatta, että usein saamme tuntea epäilyksiä, kiusauksia ja synnin vaikutuksia matkallamme. Vihollinen tahtoo meitä kiusata ja saada epäilemään.

Kiusaustenkin keskellä saamme kääntää katseemme kohti Kristusta, joka on luvannut, ettei heitä pois ketään, joka tahtoo tulla hänen luokseen. Sanallaan hän tahtoo meitä lohduttaa ja johdattaa joka päivä aina perille saakka. Sanastaan me saamme vahvistusta uskollemme ja voimaa matkallemme. Saamme vastoin tuntemisiammekin uskoa, että kaikki syntimme on anteeksi annettu ja anteeksi annetaan Jeesuksen nimen ja sovintoveren tähden.

Saamme rohkeasti vastata kiusausten ja epäilystenkin alla Jeesuksen parantaman miehen tavoin: ”Minä uskon, Herra”.

Lasse Tamsi