Jumalan rakkauden uhritie

Jeesus sanoi:

    ”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
    Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”
    Silloin kuului taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.” Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: ”Enkeli puhui hänelle.” Silloin Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa. Aamen.  (Joh. 12:25–33) 

Laskiaissunnuntain jälkeen alkaa suuren paaston aika. Kristikunta laskeutuu muistelemaan Jeesuksen kärsimisen, ristinkuoleman ja ylösnousemisen eli pääsiäisen tapahtumia. Katseet ja ajatukset suunnataan eteenpäin näihin tapahtumiin, jotka ovat kirkkovuosikalenterissa vajaan viidenkymmenen päivän kuluttua. 

Tekstissämme Jeesuskin katselee näitä tapahtumia aivan kuin edeltä käsin. Hän tietää, mitä edessä on, ja hän on järkyttynyt. Johannes kertoo tässä siitä samasta kiusauksesta, jonka muut evankelistat mainitsevat Jeesuksen rukouskamppailun yhteydessä Getsemanen puutarhassa. ”Isä, pelasta minut tästä hetkestä!” Mutta heti perään hän sanoo: ”Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt.” Hän haluaa olla Isälle kuuliainen. Hän tietää, että Isä kirkastaa nimensä ainoan poikansa ristinkuoleman kautta. Getsemanessa Jeesus sanookin: ”Isä, tapahtukoon kuitenkin sinun tahtosi!” 

Mekin tiedämme Jumalan sanan perusteella, mikä Isän tahto on. Se on, että vaimon siemen, joka on siinnyt pyhästä Hengestä, polkee rikki käärmeen pään eli kukistaa sielunvihollisen kadottavan voiman. Maailman ruhtinas syöstään vallasta. Sillä tavoin Isä kirkastaa nimensä. Hän lunastaa paratiisissa antamansa lupauksen, pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Pojan pitää kuolla koko maailman synnin tähden ja meidän jokaisen syntisen raukan tähden. Aivan kuten profeetta Jesaja ennustaa luvussa 53, kun hän puhuu kärsivästä messiaasta.

Tekstissä sanotaan, että taivaasta kuului Jumalan ääni: ” Minä olen nimeni kirkastanut ja kirkastan sen jälleen.” Näin Isä rohkaisee poikaansa. Getsemanessa hän lähetti enkeleitä tukemaan poikaansa. 

Tämä on kolmas kerta, kun uudessa testamentissa kerrotaan Jumalan puhuvan niin, että ihmiset kuulevat omilla korvillaan hänen äänensä. Ensimmäinen kerta oli Jordan - virralla, kun Johannes oli kastanut Jeesuksen. Silloin Pyhä Henki laskeutui kyyhkysen tavoin Jeesuksen päälle ja taivaasta kuului ääni: ”Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mieltynyt.” Sitten Johannes Kastaja todisti hänen olevan Jumalan Karitsa, eli uhrikaritsa, joka pois ottaa maailman synnin. Toinen tapaus oli kirkastuksen vuorella, jossa Jumalan ääni taivaasta puhui nuo samat sanat. Raamattu kertoo, että siellä Jeesus, Mooses ja Elia keskustelivat siitä, mitä Jeesukselle oli tapahtuva Jerusalemissa. Kaikissa kolmessa tapauksessa ilmenee, että Isä kirkastaa nimensä Poikansa ristin kuoleman kautta.

Johannes mainitsee tekstissä, että jotkut luulivat Jumalan ääntä ukkosen jyrinäksi. Jotkut taas arvelivat, että enkelit puhuivat Jeesukselle. Tänä päivänä käy usein samalla tavalla: Kun Jumalan sanaa saarnataan kaksiteräisenä, se tuntuu monen mielestä epäselvältä jyrinältä. Sana menee korvista sisään, mutta ei vaikuta mitään. Jotkut taas ehkä ajattelevat, että sananpalvelijat puhuvat omia käsityksiään, eivätkä halua kuunnella. Rukouksemme kuitenkin on, että sana Kristuksesta, jonka korvillamme kuulemme, pääsee Pyhän Hengen vaikutuksesta sydämeemme saakka. Näin se voi tulla meille syntien anteeksisaamiseksi ja uskon vahvistukseksi, lohdutukseksi ja virvoitukseksi. Jeesus sanookin tekstissä: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne.” 

Kun Jeesus korotetaan maasta pitkänä perjantaina, hänen rakkautensa vetää meidät kaikki luoksensa. ”Totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä” ja edelleen ”että meillä rauha olisi ja hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” (Jes 53:4 ja 5).  Rakkaat ystävät. Kaikki on tapahtunut meidän tähtemme! 

Aulis Ansaharju