Kristityn vapaus

7.10.2022

Tämän hartauksen aihetta pohtiessani tuli mieleeni lukea, mitä oppi-isämme Luther on kirjoittanut aiheesta julkaisussaan Kristityn vapaudesta. Avaan tässä lyhyesti ajatuksia, joita Lutherin kirjoitus minussa herätti.

Luther aloittaa asettamalla kaksi vastakkaista asiaa pohdittavaksi:

Kristitty on vapaa herra, joka hallitsee kaikkea, eikä ole kenenkään alamainen.

Kristitty on kaikkien altis palvelija ja jokaisen alamainen.

Aivan niin, eihän tässä ole mitään järkeä – olla vapaa ja olla alamainen yhtäaikaa. Vai onko sittenkin? Raamattua lukiessamme näemme myös tällaisia vastakohtia tai vastavoimia useassa kohtaa. Tällaista pohtii myös apostoli Paavali, joka tuntee itsessään kaksi voimaa: toinen, joka saa hänet tekemään asioita, joita hän ei tahtoisi ja voiman, joka estää häntä tekemästä asioita joita hän tahtoisi. Tämä taitaa liittyä siihen, että meissä ihmisissä on syntiinlankeemuksen vika, joka asuu meissä sisäisesti. Sitä kutsutaan myös vanhaksi ihmiseksi. Uusi ihminen – uskon kautta lahjana saatu, on vanhan ihmisen vastavoima.

Luther selittää asian olevan niin, että hengellinen osamme, sielumme, elää Jumalan sanasta ja sana vaikuttaa yhdessä Hengen kanssa meille uskon vapauden. Ruumiimme sitä vastoin edustaa sitä, mitä me olemme ulkoisesti. Sitä, miten juomme, syömme harjoitamme itseämme hyvinvointiamme vaalien. Näillä toimillamme emme kuitenkaan saavuta mitään autuutemme eteen. Myöskin työt, mitä syntiinlangennut osamme tahtoisi kovin mielellään tehdä auttaaksemme itseämme iankaikkisuuteen, eivät auta meitä vapauteen. Ovatpa ne sitten mitä tahansa.

Tekojen kautta emme siis ole vapaita vaan Luther painottaa vielä: “Sielu ei voi elää, olla hurskas, vapaa ja kristitty missään muualla - ei taivaassa eikä maan päällä - kuin pyhässä evankeliumissa, Kristuksen saarnaamassa Jumalan sanassa.” Onko aina helppoa uskoa tuo Evankeliumin suoma vapaus meille? Vihollinen tahtoo Jumalan vastavoimana tarjota vapautta tämän maailman menoissa, monin eri tavoin. Sen olen myös saanut itse tuntea, että se vapaus ei ole oikeaa vapautta.

Luther pohtii tätä vapautta monien eri raamatunkohtien valossa. Tuntui hyvältä ja lukiessa tuli hyvä ja turvallinen olo. Luther päättää tutkiskelun Kristityn vapaudesta ja kiteyttää asian näin:

“Kristitty ei elä itsessään, vaan Kristuksessa ja lähimmäisessään; Kristuksessa uskon välityksellä, lähimmäisessä rakkauden välityksellä. Uskon kautta hän kohoaa itsensä yläpuolelle, Jumalaan ja Jumalasta hän taas rakkauden kautta laskeutuu itsensä alapuolelle ja kuitenkin pysyy aina Jumalassa ja jumalallisessa rakkaudessa. On niin kuin Kristus sanoo Joh. 1. luvussa: "Te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan yläpuolella" (Joh. 1:51). Katso, tämä on oikea hengellinen, kristillinen vapaus, joka tekee sydämen vapaaksi kaikista synneistä, laeista ja käskyistä ja on niin paljon korkeampi kaikkea muuta vapautta kuin taivas on korkeampi maata.”

Mitenkä hyvä onkaan kristityn osa, uskoa vapaasti kaikki synnit anteeksi ja olla Jumalan rakkauden ympäröimä. Uskon, että tästä rakkaudesta saamme kaikki osamme toisiltamme apua saaden ja toisia auttaen.

Käskien et hallitse, Kristus, et vaatimuksella.

Laupeudella kosketat, rohkaiset laupeudella.

Virsi 415:1.

Antti Rytkönen