|
Varmasti meille kaikille rukoileminen on erittäin tuttua. Useimmille meistä on jo lapsena opetettu iltarukous sekä ruokarukoukset. Rukous kuuluu kristilliseen elämään varsin olennaisesti.
Toisessa käskyssä on jo sisällä lupaus Jumalan huolenpidosta niille, jotka Hänen nimeään oikein käyttävät. Toinen käskyhän kuuluu näin: "Älä turhaan lausu Herran sinun Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka lausuu Hänen nimensä turhaan." Mutta tässä vaativassa käskyssä on sisällä myös evankeliumi: joka Hänen nimeänsä oikein käyttää, sitä Hän ei jätä auttamatta. Ja eikö palava rukous ole juuri sitä oikeaa Jumalan nimen käyttöä? Psalmissa 50:15 on nämä lohduttavat lupauksen sanat:
"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Rukous on keskustelua kolmiyhteisen Jumalan kanssa. Kun luonnollisesti kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, eivätkö he halua mahdollisimman paljon olla yhdessä ja keskustella kaikista mahdollisista asioista? Eikö tämä sama koske myös meidän Jumalasuhdettamme? Kristittyinä haluamme ja voimme kaikessa kääntyä rakkaan Isämme puoleen.
Kristityn rukousta voisi verrata myös hengittämiseen. Luonnollisestikin meidän on jatkuvasti hengitettävä, että pysymme elossa. Näin on myös hengellisen elämän laita. Kristitty pysyy hengellisesti elossa, kun hän on jatkuvassa rukouksessa Jumalan kanssa. Eikä meidän tarvitse tehdä sitä omilla voimillamme, koska meillä on siihenkin lupaus Sanassa, että Pyhä Henki auttaa meitä siinä:
"Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä." (Room. 8:26-27)
No miten kristitty rukoilee? Varmasti meille kaikille on tuttu sana - Hengen huokaus. Siinä tulee hyvin esille se, että aina ei löydy edes sanoja, vaan pystymme vain huokaisemaan Jumalan puoleen. Luther sanookin, että todellisessa rukouksessa omat voimat ovat jo niin vähissä, että sanatkin ovat loppuneet. Ja että mitä vähemmän sanoja, sitä enemmän rukousta ja mitä enemmän sanoja, sitä vähemmän rukousta. Sanoohan meidän Vapahtajamme itse:
"Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan." (Matt. 6:7-8)
Miksi meidän tulee rukoilla, jos Isä jo tietää mitä me tarvitsemme, ennenkuin edes anomme? Luther sanoo tähän selvästi: Siksi, että ymmärtäisimme kaiken hyvän tulevan Jumalalta.
Mitä kristityn kuuluisi rukoilla? Näin Vapahtajamme Jeesus Kristus meille opettaa:
"Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen." (Matt. 6:9-13) Timo Laine
|