Lähimmäinen

Moni meistä on joskus asettanut itselleen kysymyksen: Kuka on lähimmäiseni, tai kenelle minun tulee olla lähimmäinen?

Ensimmäisenä on varmaan tullut mieleen ne, joiden kanssa vietämme suurimman osan ajastamme, eli oma perhe, sukulaiset ja uskonystävät. Näin varmasti onkin. Tälläkin hetkellä voimme kaivata vaikkapa uskon ystäviä, joiden kanssa olemme saaneet käydä monia keskusteluja uskovan elämästä, voitoista ja tappioista. Kaipaamme ystäviä, joiden kanssa elämä on mutkatonta ja rakkauden täyttämää. Mutta käännämmekö samalla selkämme muille?

Tästä Jeesus varoittaa meitä: Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? (Matt. 5:46-47). Tämä raamatunpaikka muistuttaa meitä siitä, että kun esimerkiksi aamulla lähdemme päivän töihin ja askareisiin, aukeaa edessämme kenttä, jossa voimme osoittaa lähimmäisenrakkautta. Rakkauden kohteita tässä maailmassa kyllä riittää.

Saamme rukoilla Jumalalta apua, ettemme käyttäytyisi ylimielisesti ketään kohtaan emmekä ylenkatsoisi ketään mistään syystä. Laupiaan samarialaisen vertauksessa (Luuk. 10:25-37) temppelin työntekijät eivät voineet auttaa puolikuollutta, koska pelkäsivät saastuvansa, jos olisivat menneet liian lähelle henkihieveriin piestyä ihmistä. Lakia edustavina heillä ei ollut todellisia eväitä auttamiseen. Jumala varjelkoon, ettei pelko estäisi meitä käyttämästä Laupiaan samarialaisen tavoin lähimmäistemme hyväksi niitä lahjoja, joita olemme saaneet Jumalan suuresta armosta. Suurimpana niistä on sydämiimme annettu uskon ja evankeliumin lahja, jota Raamattu kehottaa meitä viemään eteenpäin.

Miten voisimme osoittaa lähimmäisenrakkautta arjen keskellä? Sitä voisi olla vaikkapa ystävällinen hymy, tervehdys tai sana. Kaupassa käydessämme voisimme auttaa maitohyllyn korkeimmalta hyllyltä viilipurkkia kurkottavaa vanhusta. Tai huokaista Taivaan Isän puoleen elämän kolhiman ihmisen puolesta, jonka edestä välttämättä kukaan ei ole koskaan rukoillut. Ja on monia muita tapoja. Taivaallinen Isämme auttakoon ja vahvistakoon meitä yhä uudestaan tunnistamaan lähimmäisiämme ja näkemään heidän avuntarpeensa.

Ken on mun lähimmäiseni ja ketä eläissäni myös minun tulee rakastaa kuin omaa itseäni?

Vain isäni tai äitini tai veljeni, sisareni tai parhain ystäväni?

Oi Herra, kaikki päällä maan loit lähimmäisiksemme, myös kieleltään ja uskoltaan niin vieraat toisillemme.

Kun sinulta saa hoivansa myös kaukainen maa, kansa sen, niin ketään torju emme.

Kun kuolit kaikkein puolesta, oi Jeesus, ristin päällä, suo meidän nähdä rakkaina myös vihamiehet täällä.

Ja alttiina suo palvella niin omia kuin vieraita mielellä lämpimällä.

(Virsi 431:1, 2, 3)

Antti Puuska