Apostolien päivä - Herran palveluksessa

Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, minä lähetän sinut israelilaisten tykö, kapinallisten pakanain tykö, jotka ovat kapinoineet minua vastaan; he ja heidän isänsä ovat luopuneet minusta, hamaan tähän päivään asti. Nuo lapset, joilla on kovat kasvot ja paatuneet sydämet — niitten luokse minä sinut lähetän, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra. Kuulkoot tai olkoot kuulematta — sillä uppiniskainen suku he ovat — he tulevat kuitenkin tietämään, että profeetta on ollut heidän keskellänsä. Mutta sinä, ihmislapsi, älä pelkää heitä, äläkä pelkää heidän sanojansa, vaikka edessäsi on ohdakkeita ja orjantappuroita ja sinä asut skorpionien seassa; älä pelkää heidän sanojansa äläkä arkaile heidän kasvojansa, sillä he ovat uppiniskainen suku.” (Hes. 2:3-6) 

Näin on jo vanhan liiton profeetalle ilmoitettu tehtävästä toimia Herran palveluksessa. Tuo työnäky ei ole varmasti monia houkutellut. Vapahtajakin joutui ylösnousemuksensa jälkeen nuhtelemaan opetuslastensa epäuskoa ja heidän sydäntensä kovuutta, koska he eivät olleet uskoneet ylösnousseen nähneitä. Tästä huolimatta hän lähetti heidät kaikkeen maailmaan saarnaamaan evankeliumia ja kastamaan luotuja. Vapahtaja lupasi itse olla omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti. Olkoon tämä rohkaisuna meillekin, että kertoisimme eteenpäin ilosanomaa syntien anteeksiantamuksesta.

Nyt soikoon taivas kiitostaan,

maa karkeloikoon iloissaan,

kun ääni apostolien on meille tuonut autuuden.

Näin käski Kristus omiaan:

”Te menkää kaikkeen maailmaan

ja kaikkialla saarnatkaa ristin ja armon sanomaa.

Ken uskoo sen ja kastetaan,

saa pelastuksen autuaan.

Ei kuollessansa kuole hän, vaan lahjaksi saa elämän.

Ken usko ei, vaan pettäviin

vain luottaa epäjumaliin,

se torjuu Herran Kristuksen ja tuomion saa ikuisen.”

(VK 420)

Pekka Lahtinen