Jumalan kansan koti-ikävä
30.4.2020
|
Pienen lapsen herkkyys tulee usein esiin koti-ikävänä. Uusiin seikkailuihin innostutaan helposti. Mutta illan hiljentyessä vieraassa paikassa mieleen hiipii haikea kaipaus tuttuun ja turvalliseen kotiin; paikkaan, jossa saa levätä, eikä tarvitse pelätä mitään. Toisinaan me uskovat saamme kokea jotain samaa. Työn ja taistelun sekä ehkä myös sairauden ja ahdistuksen alta kaipaamme täyteen lepoon ja rauhaan, taivaan kotiin. Johannes kirjoittaa: Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on (1. Joh. 3:2). Jo nyt saamme uskoa olevamme Jumalan lapsia. Onhan meidät lunastettu Jeesuksen veren voimalla vapaiksi synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta. Jo nyt me saamme olla pyhiä ja puhtaita Jeesuksen tähden. Taivaan juhla alkaa jo täällä ajassa ja jatkuu kerran iankaikkisuudessa. Kuitenkin tiedämme, että vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Vielä emme ole päässeet eroon syntiturmeluksesta. Yhä uudestaan joudumme tunnustamaan oman mahdottomuutemme ja kurjuutemme. Samanaikaisesti olemme itsessämme syntisiä, mutta Jeesuksessa pyhiä. Vaikka kuolema on jo kukistettu, joudumme kaikki vielä kerran kohtaamaan ajallisen kuolemamme. Kerran kuitenkin kaikki on toisin, kerran luodaan uusi taivas ja uusi maa: Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt (Ilm. 21:3-4). Jumalan kansan koti-ikävä on vapautuksen päivän ikävöintiä, täyden levon ja rauhan ikävöintiä. Ikävöimme, uskomme muuttumista näkemiseksi. Ikävöimme poisnukkuneita rakkaitamme, mutta ennen kaikkea odotamme, että kerran saamme nähdä Herramme ja Vapahtajamme kasvoista kasvoihin, sellaisena kuin hän on. On koti, jonne myrskyt maan Lauri Halme |