Armahtakaa

“Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” (Isä meidän -rukouksen viides pyyntö)

Pyydämme tässä rukouksessa, ettei taivaallinen Isä ottaisi huomioon syntejämme eikä niiden vuoksi torjuisi pyyntöjämme. Sillä me emme ensinkään ansaitse sitä, että saisimme mitä pyydämme, vaan Jumala tahtoo antaa meille kaiken armosta.

Me teemme näet joka päivä paljon syntiä emmekä ole ansainneet mitään muuta kuin rangaistuksen. Samoin haluamme mekin todella sydämemme pohjasta armahtaa niitä, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan, sekä mielellämme tehdä heille hyvää. (Lutherin Vähä katekismus)

Koen itsessäni olevan äärettömän haasteellista toteuttaa arkipäivässä tuota Isä meidän -rukouksen kohtaa. Vai miten helppoa on sydämessään armahtaa vaikkapa työkaveria, jonka koet valehdelleen sinusta omaksi edukseen? Entä pikkurikollista, joka on vienyt lukitun polkupyöräsi marketin pihalta?

Pienemmissäkin asioissa arkisessa elämässä on haastetta riittämiin, ettei varmaankaan tarvitse lähteä kovin kaukaa etsimään hankaluuksia tässä pyynnössä.

Tähän rukouksen pyyntöön sisältyy luja luottamus siihen, että Jumala on aina valmis antamaan anteeksi meidän kaikki rikkomuksemme, sataprosenttisesti.

Tästä ilosta ja armosta osallisina meidän tulee olla valmiit antamaan kaikki rikkeet anteeksi myös lähimmäisellemme.

Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?' (Matt. 18:32-33)

Kiivas Jumalamme vihaa syntiä, mutta rakastaa meitä syntisiä! Ole ystävä turvattuna Herramme Jeesuksen Kristuksen puhdistavassa sovintoveressä!

Timo Aaltonen