Kutsu Jumalan valtakuntaan

Jumalan valtakunta on asia, jota ihmisjärki ei kykene käsittämään. Sen voi ottaa vastaan ainoastaan uskovalla sydämellä. Siinä valtakunnassa eläminen on maailman turvallisinta ja rauhallisinta. Jumalan valtakunnan asukkailla asuu sydämessään Jumalan rauha, joka vapauttaa jokaisen niin helvetin, kuoleman, synnin kuin maallistenkin asioiden pelosta. Jumalan valtakuntaa ei hallita rangaistuksilla ja peloilla, vaan rakkaudella ja anteeksiantamisella. Tämä valtakunta on rakennettu Kristus-kallion päälle ja sen on lahjoittanut sinulle ja minulle itse Vapahtaja antaessaan itsensä Jumalalle täydelliseksi uhriksi meidän pelastukseksemme. 

Meidät on kutsuttu tähän valtakuntaan. Kutsu on annettu kirjoitetussa ja julistetussa Jumalan sanassa eli pyhässä evankeliumissa. Evankeliumi välillä satuttaa ja sen pitääkin satuttaa, kun julistus osoittaa meille syntimme ja näemme itsemme siinä joukossa, joka piinaa ja ristiinnaulitsee Vapahtajaa. Tuo kipu lääkitään kuitenkin sillä ihanalla julistuksella, jossa katuvalle todistetaan varmuus täydellisestä syntien anteeksisaamisen armosta. Syntiinlankeemuksen vuoksi tässä valtakunnassa ei siltikään ole helppo elää. Lihassamme asuva vihollinen haluaisi voittaa meidät itselleen ja omaan valtakuntaansa. Kristittynä eläminen on kilvoittelua. Se on taistelua synnin vaikutuksia vastaan, ehkä luopumista jostakin itselleen tärkeästä. Harvemmin on niitä hetkiä, jolloin ilo ja vapaus täyttää sydämemme. Näistä tuntemisista huolimatta me elämme jo ”armon taivaassa”.

Jumala kutsuu valtakuntaansa sanallaan jokaista maailman ihmistä. Hän haluaisi kaikkien pelastuvan. Jeesus antoi lähetyskäskynsä myös meille. Olkoon rukouksemme se, että me kaikki voisimme täyttää tuota tehtävää, eli kutsua ihmisiä Jumalan valtakuntaan meissä vaikuttavan rakkauden vaikutuksesta kertomalla koko maailmalle omasta osastamme, pelastuksen armosta. Kerromme myös olevamme syntisiä, mutta Kristuksen ansion tähden vapahdettuja, kerromme siitä rauhasta, jonka olemme uskon kautta saaneet ja siitä kunnian taivaasta, johon kerran pääsemme. Vahvistakoon Jumala meitä tässä uskossa.

Petri Honkala