Uskon perustus

Ensi pyhänä vietetään reformaation muistopäivää, uskonpuhdistuksen ja Martti Lutherin työn muistelemisen päivää. Aiheena on uskon perustus. Pyhä evankeliumi on Matteuksen evankeliumin 16. luvusta, jakeet 1–4. Jokainen voi halutessaan avata Raamatun ja lukea sen sieltä.

Mistä tämä evankeliumi meille kertoo?

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka tahtoivat nähdä häneltä merkin taivaasta. He halusivat, että Jeesus osoittaisi heille jollakin ihmeellisellä tavalla, kuka hän oli ja millä valtuudella hän toimi.

Jeesus vastasi heille puhumalla siitä, kuinka ihmiset osaavat arvioida taivaan merkkejä ja päätellä niiden perusteella, millainen sää on tulossa. Mutta aikojen merkkejä he eivät osanneet arvioida.

Jeesus päättää vastauksensa sanoihin: ”Tämä paha ja avionrikkojasukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki. (Matt. 16:4) Ja sen jälkeen hän jätti heidät ja meni pois.

Mutta mikä tämä Joonan merkki oikein on?

Jeesus selittää sen meille Matteuksen evankeliumin 12. luvussa, jakeissa 39 ja 40. Siellä hän sanoo, että niin kuin Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.

Jeesus puhuu siis omasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Joona oli saanut Jumalalta tehtävän mennä Niiniveen julistamaan Jumalan sanaa. Mutta Joona ei tahtonut totella, vaan lähti pakoon. Hän nousi laivaan, ja matkalla nousi ankara myrsky. Kun Joona ymmärsi olevansa itse syynä tähän tilanteeseen, hän pyysi, että hänet heitettäisiin mereen.

Jumala kuitenkin pelasti Joonan. Suuri kala nielaisi hänet, ja kolmen päivän ja kolmen yön jälkeen Joona pääsi jälleen kuivalle maalle. Tämä tapahtuma oli ennakkokuva siitä, mitä Jeesukselle oli  tapahtuva. Jeesus antaisi henkensä meidän syntiemme tähden, hänet haudattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.

Tässä on meille uskomme perustus.

Jeesus Kristus on meidän syntiemme sovittaja. Hän on tullut kaikkia syntisiä varten. Hän on kantanut meidän syntimme, kärsinyt meidän puolestamme ja kuollut ristillä sen hirvittävän syntitaakan tähden, joka meidän olisi ollut mahdotonta itse kantaa.

Mutta kuolema ei voinut häntä pitää vallassaan. Kolmantena päivänä hän nousi kuolleista. Hän on meidän Vapahtajamme.

Mitä tämä sitten merkitsee meille tänä päivänä?

Kun katsomme ympärillemme, näemme maailmassa paljon sellaista, mikä saa meidät kysymään, mihin tämä maailma on menossa. Näemme sotia, sairauksia, levottomuutta ja monenlaista kärsimystä. Näemme myös, kuinka synti saa yhä enemmän tilaa ihmisten elämässä.

Jeesus puhui aikojen merkeistä. Ihminen voi nähdä ympärillään tapahtuvia asioita, mutta ei välttämättä ymmärrä niiden hengellistä merkitystä tai halua ottaa niistä vaarin. Mutta meidän kristittyjenkään ei ole tarkoitus yrittää päätellä jokaista maailman tapahtumaa joksikin erityiseksi ennusmerkiksi. Saamme sen sijaan tutkia Jumalan sanaa ja rukoilla, että Pyhä Henki kirkastaisi meille, mitä Jumala sanassaan opettaa. Ja ennen kaikkea saamme turvata Jeesukseen Kristukseen.

Fariseukset ja saddukeukset vaativat Jeesukselta merkkiä. Mutta Jeesus osoitti heidät Joonan merkkiin, omaan kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Eikö tämä puhuttele myös meitä?

Me saatamme joskus kaivata jotakin erityistä kokemusta tai ihmettä. Haluaisimme saada varmuuden siitä, että Jumala on meidän kanssamme ja että olemme hänen omiaan. Ja toki saamme rukoilla Jumalalta apua, lohdutusta ja johdatusta. Saamme olla kiitollisia niistä erityisistäkin kokemuksista, joita Jumala meille suo.

Mutta uskomme perustus ei ole kokemuksissamme. Se ei ole siinä, kuinka vahvaksi tunnemme  uskomme tai kuinka hyvin onnistumme kristittyinä elämään. Uskomme perustus on Jeesus Kristus.

Hän on täydellinen Vapahtaja syntiselle ihmiselle. Kun ihminen tuntee oman syntisyytensä, kun omatunto syyttää ja sydän kaipaa armoa, silloin Jeesus on juuri häntä varten. Hän ei sano syntiselle, että sinun pitää ensin tulla paremmaksi tai saavuttaa riittävä varmuus omasta uskostasi. Hän osoittaa meidät omaan sovitustyöhönsä. Hän on maksanut meidän syntivelkamme. Hän on lunastanut meidät omikseen. Saamme turvautua hänen armoonsa ja hänen lupauksiinsa.

Reformaation muistopäivänä muistamme myös Martti Lutherin opetusta: ihminen pelastuu yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden. Kuten Raamattu tiivistää: ”Vanhurskas on elävä uskosta.” (Room. 1:17.)

Meidän ei tarvitse etsiä pelastuksemme perustaksi mitään muuta merkkiä kuin sitä, minkä Jumala on jo antanut: Jeesuksen Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Eikö tämä ole meille suuri lohdutus?

Meidän ei tarvitse odottaa ihmeitä voidaksemme turvautua Kristukseen. Meidän ei tarvitse rakentaa uskoamme omien tuntemustemme varaan.

Saamme panna turvamme siihen, mitä Jeesus on jo tehnyt meidän edestämme. Ja tästä saamme olla tänäänkin kiitollisia.

Reino Syrjä