Usko ja epäusko

”Niin he kutsuivat toistamiseen miehen, joka oli ollut sokea, ja sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle; me tiedämme, että se mies on syntinen". Hän vastasi: "Onko hän syntinen, sitä en tiedä; sen vain tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen". Niin he sanoivat hänelle: "Mitä hän sinulle teki? Miten hän avasi sinun silmäsi?" Hän vastasi heille: "Johan minä teille sanoin, ettekä te kuulleet. Miksi taas tahdotte sitä kuulla? Tahdotteko tekin ruveta hänen opetuslapsiksensa?" Niin he herjasivat häntä ja sanoivat: "Sinä olet hänen opetuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle, mutta mistä tämä on, sitä emme tiedä." Mies vastasi ja sanoi heille: "Sehän tässä on ihmeellistä, että te ette tiedä, mistä hän on, ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni. Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee. Ei ole maailman alusta kuultu, että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalasta, ei hän voisi mitään tehdä." He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Sinä olet kokonaan synneissä syntynyt, ja sinä tahdot opettaa meitä!" Ja he ajoivat hänet ulos. Ja Jeesus sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos; ja hänet tavatessaan hän sanoi hänelle: "Uskotko sinä Jumalan Poikaan?" Hän vastasi ja sanoi: "Herra, kuka hän on, että minä häneen uskoisin?" Jeesus sanoi hänelle: "Sinä olet hänet nähnyt, ja hän on se, joka sinun kanssasi puhuu". Niin hän sanoi: "Herra, minä uskon"; ja hän kumartaen rukoili häntä.” (Joh.9:24-38)

Uskomme Jumalaan ja hänen suureen voimaansa, josta kaikki elämä ja oleminen on saanut alkunsa. Raamattuun on kirjoitettu kaikki se mikä on tosi. Uskommehan sen? Saamme vahvistusta uskoomme kuuntelemalla ja tutkimalla Jumalan sanaa. Saamme myös keskustella kristittyjen ihmisten kanssa omista kokemuksistamme niin iloista kuin suruista ja murheistakin. Jumalan suuren rakkauden ansiosta saamme pieninä ihmisinä luottavaisin mielin elää elämäämme maailmassa. Aika-ajoin ihminen kompastelee enemmän tai vähemmän omassa elämässään. Kysymys Jumalasta ja Jumalan huolenpidosta tulee ehkä erityisesti tällaisissa tilanteissa esille. Onhan Jumala luvannut sanassaan pitää omistaan huolta, mutta se ei poista elämän raadollisuutta. Sen takia välillä on myös aikoja, jolloin asiat eivät sujukaan niin kuin itse toivoisimme.

Kaikki eivät tahdo ottaa Jumalan armoa vastaan ja kyseenalaistavat Jumalan olemassaolon. Heikkoina hetkinä mekin saatamme epäillä omaa uskoamme. Juuri näissä tilanteissa kristityt ihmiset saavat jakaa kokemuksiaan ja näin vahvistaa toinen toistamme uskossa. Se, että epäilemme omaa uskoamme ei ole sama asia kuin, että emme uskoisi, vaan emmekö halua silloin vahvistusta ja vastauksia Jumalan armosta ja laupeudesta. Jumala haluaa vetää meitä turvaan armonsa alle poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden. Ja tätä armoa saamme kaivata ja uskoa, että se riittää meille, sinulle ja minulle juuri tänään tällä hetkellä.

Epäusko vaikuttaa ihmisessä sitä, että kieltää tarvitsevansa Jumalaa. Silloin ihminen ehkä rakentaa elämänsä omien saavutustensa ja vahvuuksien varaan. Fariseukset kyseenalaistivat syntisen miehen kertomusta ja ihmettelivät Jeesuksen toimintaa. He eivät voineet uskoa Jeesuksen olevan Jumalan poika, jonka tehtävä on antaa kaikille elämä, eivätkä usko häneen vapahtajanaan.

Mies, jonka silmät Jeesus paransi, näki nyt ja koki kiitollisuutta, lankesi Jeesuksen eteen. Hän halusi ylistää ja kiittää Jeesusta saamastaan kohtelusta ja kokemuksesta. Hän otti vastaan Jumalan hyvyyden ja rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa. Tätä Jumala haluaa, että avaamme sydämemme hänelle, emmekä peittele omia vikojamme ja virheitämme. Sillä hän tietää ne joka tapauksessa. Hän avaa silmämme näkemään itsessämme heikkouden, jotta voisimme nöyrtyä ja ottaa vastaan armon. Sillä juuri syntisiä, heikkoja ja sairaita varten Jeesus tuli maailmaan. Saamme tänäänkin jäädä siihen uskoon, että Jeesus on täydellisesti sovittanut meidän syntimme ja on pelastus meidän kuolemattomille sieluillemme. Hän tahtoo avata meidän silmämme näkemään, korvamme kuulemaan ja uskomaan.

Anssi Rintala